Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Shamaanin maailma jaetaan yleensä kolmeen osaan: ylinen, keskinen ja alinen. Nämä ovat henkimaailman tasoja, jotka ovat läsnä yhtä lailla koko ajan, mutta yleensä ihminen ei havaitse niitä ollessaan päivätajunnassa kiinni. Tämän vuoksi niihin matkustetaan transsin avulla, jolloin tietoisuuden tila muuttuu ja henkimaailmaan voi siirtyä vähän samalla tavalla kun nukkuessa siirtyy unien todellisuuteen.

Alinen on maankamaran alla, alisen voima on usein parantavaa. Sieltä haetaan konkreettista apua vaivoihin ja tavataan voimaeläimiä, esi-isiä ja muuta maanalaista väkeä. Yleisimmin opetetussa tekniikassa aliseen mennään transsissa tunnelia tai onkaloa pitkin. Minulle reitti aliseen on näyttäytynyt usein myös jokena, jossa kuljen pää alaspäin alavirtaan.

Ylinen on taivaan rajan tuolla puolen, se alkaa usein pilvirajasta ja transsimatkalla suuntaudutaan ylöspäin. Ylisessä on enemmänkin abstraktia tietoa; neuvoja ja viisautta, opettajia ja mentoreita.

Keskinen on tämän maailman henkinen ulottuvuus, joten se ei vaadi transsissa erityistä siirtymistä ylös ja alas.

Kolmijako on aika karkea yleistys shamaanin maailmasta. Oikeasti henkimaailmassa on lukemattomia tasoja ja erilaisia tiloja, joihin pääsee tunneleita ja tietoa hyödyntämällä. Shamaanille maailma on voimaverkko, joka muodostuu joka puolella olevasta elämänenergiasta. Niin puut kuin kivetkin ovat eläviä, kaikessa on elämänenergiaa, jota voi myös ohjata, muokata, siirtää ja tasapainottaa. Usein sairaudet johtuvat siitä, että energiaa on väärässä paikassa, eli sitä on liikaa tai liian vähän. Shamaani näkee voimaverkon ja energian ns. shamanistisen näkökyvyn avulla, jota varten ei tarvitse mennä transsiin. Kyse on taidosta ja harjoituksesta.

Shamaanin maailmankuvaan mahtuu yleensä monenlaisia henkiolentoja, maahisia, menninkäisiä, kasvien henkiä, esi-isiä ja jumaluuksia. Silti shamaani on läsnä arkitodellisuudessa, jalat tukevasti maanpinnalla.