Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#17897: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re Vilkaisu peiliin vois vähän virkistää....

-Tarkoitin lauseellani sitä, että meillä jokaisella on mahdollisuus ottaa vastaan vapauttava Sana. Minun uskoni on sellainen, että sen kanssa eläessä 'kuorma on sopiva ja risti keveä kantaa'. Se tarkoittaa sitä, että elämä ei ole raskasta vaan ilon ja harmonian täyteistä elämää. Siksi koen, että tämä on ylivertaista entiseen ja verrattuna mihin tahansa parempi, kuin se usko joka ei tuo mukanaan sydämen iloa, lepoa ja rauhaa.  Se mihin haluamme uskoa on kuitenkin valinnan asia. Kun toteat, että ’katoavaisuus tulee ilman lohtuakin...’’ se kertoi minulle jostain, joka on ollut raskasta ja joka on jouduttu käymään läpi ilman lohtua. Se on surullista.

’’Uskollasi ei ole tilausta livenä, miten ajattelet että sillä olisi tilausta tällä palstalla?’’

-Oletko huomannut, etten juurikaan puutu asioihin, jotka eivät ole yhteydessä siihen, kuinka Raamattu asiasta puhuu? Adressin aihe jo on sellainen, että Sanalla on mielipiteensä siihen. Kaikki te, jotka kirjoitatte ja luette näitä tekstejä, olette aikuisia ihmisiä ja olette vapaaehtoisesti tulleet tänne. Teillä kaikilla on syynne ja puhutte omista arvoistanne. Ymmärrän sen niin, että silloin minullakin on oikeus puhua omista arvoistani. Kun esim. olen lasteni tai vieraideni kanssa, en aloita uskonasioista keskustelua, siis minulle ei ole siihen ’tilausta’. Mutta silloin kun joku heistä itse aloittaa keskustelun ja väittää jotain omiin arvoihinsa perustuvaa, silloin minullakin on siihen ’tilaus’ ja voin ilmaista Raamattuun perustuvan mielipiteeni.

’’miten pyhä henki vahvistaa jonkun asian, Itse näen sen sisäisenä keskusteluna enkä näe siinä eroa on usko mikä tahansa. ’’

-Sisäistä keskustelua se ei missään tapauksessa ole, vaan useimmiten yhtäkkinen selkeä uusi ymmärrys asiasta, ikäänkuin ahaa-elämys. Tai Raamatun tekstin ymmärtäminen lukemisen aikana ihan erilaisena, kuin ennen. Silloin tulee tunne, että ’kuinka en aiemmin ole tätä asiaa ymmärtänyt, tämähän on ihan selvää’. ja asia tuntuukin itsestään selvältä. -Tämä kaikki ei vielä todista välttämättä minulle siitä, että paljastetut asiat olisivat Pyhästä Hengestä, vaan niihin pitää tulla varmistus myös muualta ja vielä usein monta kertaa.

Esim. Viime talvena sain sanan aamulla heti herättyäni: sanoin sen ääneen: ’’Ensi kesä on kuumin ikinä’’ Ensin se tuli vahvistetuksi puolisoni taholta ja sitten useasti kun kerroin siitä muille, se vahvistettiin. (Olen kirjoittanut asiasta tännekin huhtikuussa, jolloin lumi oli vielä maassa.) Vasta ensi syksynä voitte arvioida asian :)

’’Olet kertonut että olet puolisosi kanssa tullut vasta uskoon. Ymmärrän että sen innon kautta, ym pienillä lauseilla tulee aliarvioitua muita ajatellen että on ainoan oikean uskon sanansaattaja.’’

-Elin lapsuuteni uskonnolla kyllästetyssä ympäristössä, Raamattu tuli kyllä tutuksi. Nuorena sanouduin uskosta irti, koska mielestäni se ei antanut sitä, mitä lupasi. Vasta kolme ja puoli vuotta sitten elävä Jumala kutsui tälle tielle uudestaan ja antoi rakkauden Sanaan ja sen tutkimiseen. Puolisoni on koko elämänsä uskonut Jumalaan ja rukoillut Häntä. Missään seurakunnassa hän ei ole toiminut, vaan Jumala on kuljettanut häntä omia polkujaan. -Eivät Jeesuksen opetuslapset olleet Mestarinsa kanssa kuin n. kolme vuotta, ennenkuin heille annettiin voima (Pyhän Hengen täyteys) lähteä julistamaan totuutta.

’’jokaisella on oma tiensä’’

-Tässä olen täysin samaa mieltä. Kun olin heittänyt lapsuuteni uskon romukoppaan tarpeettomana, kuljin hyvin paljon samoja polkuja kuin Sinä. Opiskeluaikana tutustuin mormoneihin ja Jehovan todistajiin, myöhemmin jälleensyntymisoppi oli minusta ihan ok, kiinnostuin new agesta ja intiaanien uskomuksista päätyen NLP:n kautta shamanismiin. Mutta eivät ne antaneet minulle tyydytystä. Kun olin aikani rypenyt kaikenlaisessa, koin voimakkaan elävän Jumalan kutsun. Epäselväksi ei jäänyt se, ettenkö juuri silloin olisi ollut vedenjakajalla, oli tehtävä valinta, joko ottaa usko vastaan tai pysyä maailman turhuudessa ja ahdistuksessa. -Jokaisella on oma tiensä ja minkätahansa asian tyrkyttäminen toiselle ei tuota hedelmää. Omasta mielestäni en tyrkytä kenellekään mitään, tiedän, että uskoontulo on ’kutsumisen’ seurausta. SE mitä teen on Raamatun totuuden julistus, sen koen tehtäväkseni. Nykyisin pappeja myöten ollaan siitä luopumassa.

’’Paras rukous on mielestäni kiitos,’’

-Tämänkin allekirjoitan, en useinkaan osaa muuta rukoillessani, kuin kiittää ja erityisen oikeata on ’kiittää joka tilassa’ , koska juuri niinkuin sanoit inhimillisesti katsoen ’vastoinkäyminen’ saattaakin olla avain parempaan huomiseen ja sen ymmärrämme usein vasta myöhemmin.

’Näette homostelun jotenkin yksioikoisesti rietasteluna.’’

-Tästä olen eri mieltä. Minulle se on vain yksi tapa toimia Sanaa vastaan. Itsekin ajattelen, puhun ja toiminkin ymmärtämättömyyttäni päivän mittaan rikkoen Jumalan tahdon, mutta tietentahtoen en sitä tee. Ei minua haittaa millään tavoin jonkun seksuaalinen suuntautuminen, jos se on molempien osapuolien tahto ja toive. Sitä en kuitenkaan sulata, että vääristelemällä Raamatun sanaa, siitä tehdään jollakin tavalla oikeutettua, niin ettei sitä enää saa sanoa synniksi.