naimalakko

#218: Yksi ääni muualle - Lauantaita nyt vaan

Siviilirukous sanana sisältää kaksi keskenään ristiriitaista väitettä, jotka eivät voi ilman huomattavaa epäjohdonmukaisuutta toteutua yhtäaikaa (vrt. rap-musiikki). Siviilirukousta ei – varsinkaan viranomaisen suorittamana – toimituksena ole edes olemassa, toisin kuin siviilivihkiminen, joka kiistatta on osa lainsäädäntöämme.

Tasa-arvoisen avioliittolain suurin ongelmakohta vaikuttaisi mielestäsi olevan sanan ’vihkiminen’ käyttäminen sinulle ei-totunnaisessa yhteydessä. Vihkiminen ei kuitenkaan nykylainsäädännön valossa ole kirkollinen toimitus, ja yleiskielessäkin se ymmärretään asiayhteydestä riippuen luonteeltaan joko kirkolliseksi tai maalliseksi. Kotkamills Oy:n vihkiessä käyttöön uuden kierrätyskuitulinjansa kyse tuskin on kirkollisesta tai edes hengellisestä toimituksesta. Tein lepopäivän kunniaksi muutaman pikaisen raamattuhaun, joiden perusteella isossa kirjassakin näytettäisiin vihittävän lähinnä temppeleitä ja muureja sekä pappeja virkaansa, ja lopuksi sekalaisia ihmisjoukkoja tuhon omaksi. Joka kymmenes siviilivihkimisen valinnut pari pyytää jonkin kirkollisen toimituksen, kuten parisuhteen siunaamisen, toimittamisen: tuskin hekään pitäisivät tarpeellisena kahden peräkkäisen kirkollisen toimituksen suorittamista.

Historiapätkä siviilivihkimisestä oli ihan mielenkiintoinen. Kirjoitat, että toimituksen salliminen liittyi tahtoon antaa vihkimisoikeus myös eri uskontokuntille, ja että tämä historiallinen tausta perustelisi siviilivihkimisen perimmäisen luonteen kirkollisena toimituksena. On ilmeisesti niin, että tällä perusteella myös ajatus kansalaisoikeuksista vain tietyille ryhmille annettavina oikeuksina on ymmärrettävä perusteiltaan kristilliseksi, sillä pappissäätyjen kiivaasti vastustamana uskonnottomat saivat kansalaisoikeutensa vasta vuoden 1923 uskonnonvapauslain myötä.

Varsinkaan uskonnonvapauslain säätämisen jälkeen avioliittoon vihkiminen ei enää ole ollut kirkon yksinoikeus, eikä sillä enää ole jonkinlaista etuoikeutta määritellä sitä, keitä ja miten Suomessa vihitään avioliittoon. Siviilivihkiminen on maallinen toimenpide. Merikapteenillakin voi olla vihkimisoikeus. Lain edessä lisänä tulevat kirkonmenot eivät vaikuta liiton juridiseen pätevyyteen.

Kirjoitit vielä seuraavaa:

”Itse en kyllä keksi miten puolisot ovat nykyisessä avioliittolaissa eriarvoisessa asemassa, valaise siitä hieman. Mies ja nainen ovat lain edessä hyvin pitkälle tasa-arvoisia.”

”Vihreät eivät kannata avioliittoa, vaan haluavat rikkoa sen ja sitä myöten perinteinen käsitys perheestä. Avioliitto on määritelty laissa ja siitä on perinteinen käsitys.”

Ymmärsit ilmeisesti hieman väärin perintöoikeutta koskevan esimerkkini. Perinteistä eli historialliseen taustaan nojautuvaa käsitystä esimerkiksi kyseisestä instituutiosta ei kukaan hyväksyisi nyky-Suomessa. Myös kiistattomasti perinteistä käsitystä avioliitosta muun muassa keinona ostaa nainen kauppatavaran tavoin ei käytetä perustelemaan nykumuotoista avioliittoa. Perinteet ja historia nostetaan keskusteluun sellaisessa muodossa, joka on itselle mieluinen. Avioliitto on vuosisatojen varrella muuttunut ja kehittynyt voimakkaasti, mutta vaikuttaa siltä, että perinteisiin tukeutuvat näkevät avioliiton historian vain parin itseään lähinnä olevan sukupolven (oman ja vanhempiensa, ehkä isovanhempiensa ikäluokan) kautta.