Pro Sideby/Siipyy - Kilgrund - Skaftung

Viime syksynä ymmärsin mediasta, että Fennovoima pudotti Kristiinankaupungin ydinvoimalahankkeen pois neljän ehdokkaan joukosta. Asia aktivoitui yllättäen uudelleen ennen joulua. Aloin tutkia netistä hankkeen kulkua. Löysin elokuulta 2007 paikallisen uuden kansanedustajan haastattelun Nykypäivä lehdestä,jossa hän kertoi eduskuntatyönsä suurimmaksi haasteeksi saada ydinvoimala Krstiinankaupunkiin…näille rannoille sopii myllyjä pyörimään…Ihmettelin, ettei asia ole ollut sen jälkeen julkisesti esillä, sillä kyseinen kansanedustaja on edelleen Kristiinankaupungin valtuustossa. Ydinvoiman hankkiminen kotikaupunkiin on sen verran iso juttu, että tiedottamisen olisi pitänyt olla myös samaa luokkaa. Luin myös kaupunginjohtajan haastattelun, jossa hän pohti, ettei asiassa pitäisi kuulla paikallisia asukkaita ennen ympäristövaikutusten arviointia. Huomautan, että ympäristövaikutusten arviointi on osa konkreettista toimintaa saada ydinvoimala Kristiinankaupunkiin. Suoritetun arvioinnin pohjalta eduskunnalta haetaan alustavaa rakennuslupaa ydinvoimalalle. Ymmärtääkseni siellä” ydinvoiman lobbaajia” silloin riittää. Miten päättäjät ovat voineet ” unohtaa” tiedottamisen merkityksen yleisen keskustelun pohjana.
Perehtyessäni asiaan tutustuin ko.paikallisen kansanedustajan puolueen ilmaisemiin arvoihin ennen kevään eduskuntavaaleja. Niissä kerrottiin, että jokaisella ihmisellä on oikeus elää turvallista elämää, myös puolustaa omaisuuttaan. Missä nämä arvot ovat nyt Kristiinankaupungissa. Olen ymmärtänyt, että kaikille mökkiläisille ei ole lähetetty edes tiedotetta kotiin. Vaikka laissa maanomistajaksi ei katsota omalle tontilleen rakentanutta mökkiläistä, osoittaa todella huonoa makua päättäjiltä kiertää tiedottamista kaikin mahdollisin verukkein. Hyvä tiedottaminen ei tarvitse taakseen lakia. Nyky-yhteiskunnassa tiedottamisen pitäisi olla itsestäänselvyys.
Entä Fennovoima. Se on liikeyritys, jonka tarkoituksena on tuottaa liikevoittoa. Talousuutisten mukaan ( tammikuu 2008) osakkaiksi on tunkua. Millä kustannuksella. Paikallisten asukkaiden kustannuksella. Alue on mielestäni maisema-arvoiltaan ja kulttuuriltaan yksi Suomen hienoimmista. Viiden kilometrin suoja-alue on minimaalinen. Sillä ei ole konkreettista merkitystä ihmisten kokemaan subjektiiviseen turvallisuuteen. Alueella on mökkejä, koteja, synnyinkoteja, myös ikääntyneitä ihmisiä, joiden elämä ja elämäntyö on ydinvoimalan sijoitusalueella tai ihan lähiympäristössä. Kuka heidän puoliaan pitää. Yleensä sanotaan, että ihmisten poliittinen muisti on lyhyt. Uusia päättäjiä tulee ja menee, vaaleja myös. Ihmiset muistavat kyllä silloin, kun päätökset loukkaavat heidän syvimpiä arvojaan. Ajattelen,että valta on päättäjille hyvä renki, mutta huono isäntä.
Liisa Lauri Turku