Rakentavan keskustelun puolesta ev.lut. kirkossa

#54: Etelän liberaali mies - Missä ja miten käydä keskustelua? 

Siinäpä se. Se, mitä toinen osapuoli haluaa rakentaa, sen haluaa toinen purkaa ja päinvastoin. Yhteistä lähtökohtaa ei ole, jos toinen pitää Raamattua Jumalan sanana ja toinen aikansa eläneenä  kirjoituksena, joka on vain ihmisen puhetta Jumalasta, eikä Jumalan puhetta meille.

Asiallinen keskustelu on toki parempi vaihtoehto kuin tunnepohjainen vihamielisyys ja se voi myös oikaista joitakin väärinkäsityksiä, mutta päinvastaisia kantoja homosuhteista ei voi sovittaa yhteen. Yletöntä polemiikkia voisi kyllä välttää, mutta sellainen sovinnollisuus, joka rakentuu omasta kannasta vaikenemiselle, ei ole aitoa ja rehellistä. Setan porukka tuskin tulee kannastaan vaikenemaan, eikä niin tahdo tehdä myöskään klassinen kristiusko. Samassa yhteiskunnassa meidän täytyy kyllä elää, mutta samassa kirkossa on vaikea tehdä yhteistyötä. 

Tämän adressin peräänkuuluttama Rakentava keskustelu kuulostaa hyvältä, mutta pitää mielestäni sisällänsä melkoisesti idealismia. On olemassa paljon keskustelua, joka voi tuntua mukavalta, muttei johda käytännössä mihinkään. Homosuhteista syntynyt ongelmatilanne ilmentää sen verran syvää luottamuspulaa, että sitä ei hevin muuteta muuksi. Kysymyshän ei ole vain yhdestä eettisestä ratkaisusta, vaan siitä, onko Raamattu ylipäänsä eettisissä ratkaisuissa ohjeellinen.

Realistiset vaihtoehdot ovat käsittääkseni ne, että vetäydytään keskinäisen luottamuksen puuttuessa entistä enemmän omille tahoille kirkon sisällä tai se, että toinen porukka lähtee pois kirkosta. Tosin niinkin voi kyllä käydä, että kirkon jättävät lopulta molemmat.