Rakentavan keskustelun puolesta ev.lut. kirkossa

Rakentava keskustelu on aina tarpeellista, nyt ehkä jopa enemmän kuin tarpeellista. En silti allekirjoita adressia, koska mielestäni sen teksti pitää sisällään ajatuksen siitä, että ajankohtaisessa keskustelussa tietyt herätysliiketahot olisivat oikeassa, ja että keskustelu pitäisi käydä heidän lähtökohdistaan.

Mutta jos rakentavaa keskustelua toivotaan, olisi mielenkiintoista tietää, missä sitä käydään? Media tuskin on sen paikka, koska ainut tulos siellä käytävästä keskustelusta on vähemmän aktiivisten ihmisten etääntyminen entisestään Kristuksen sanasta. Herätysliikkeet eivät kaipaa liberaaleja tilaisuuksiinsa eivätkä liberaalit konservatiiveja. Myös kirkollinen media on eriytynyttä. Missä siis kohtaisimme?

Ja miltä lähtökohdin keskustelua käydään? Voidaanko oikeasti käydä rakentavaa keskustelua, jos toista osapuolta pidetään lähtökohtaisesti ihmisvihamielisinä änkyröinä ja fariseuksina ja toista taas helveettin kuuluvina Kristuksen kieltäjinä? Kumpikin stereotypia lienee yhtä kaukana todellisuudesta. Rakentavan keskustelun edellytys on hyväksyä toisen osapuolen näkemysten relevanttius heille sekä se, että meidän totuutemme ei välttämättä ole ainoa oikea.

Itse olen aika kyllästynyt koko vänkkäämiseen sitä kymmenen vuotta seurattuani. Vaikka olen maltillisen liberaali, en ole allekirjoittanut muitakaan adresseja asian tiimoilta. En minä ole Jumala, joten en voi tietää, mikä suunnitelma hänellä on kullekin. Argumenttiin "Raamattu sen kertoo" suostun sopeutumaan sinä päivänä, kun jokin taho pitää oikeasti opetuksessaan kaiken, mitä Raamattu käskee, eikä vain nosta esille siitä tiettyjä tulkintoja. Aika harvan herätysliikkeen olen tähän mennessä kuullut pauhaavan äänekkäästi sen puolesta, että niiden kannattajien tulisi myydä koko omaisuutensa ja jakaa se köyhille tai karkoittavan eronneita saarnaajiaan keskuudestaan. Vastaavasti olen ihan yhtä ärsyyntynyt valtamedian rummutuksesta.

Summa summarum, rakentava keskustelu on hyvä. Mutta kun yhdellä laidalla on jo valittu oma piispa ja toisaalla savustetaan järjestöjä ulos rahahanojen kiristyksellä, niin en ole enää ihan varma, pitäisikö keskustelu käydä samassa kirkossa vain kahden kirkkokunnan välisenä ekumeenisena keskusteluna.