Rakentavan keskustelun puolesta ev.lut. kirkossa

Ryösön Manu on mielestäni oikeassa siinä, että kaikkea ei voi sovittaa yhteen. Toisensa poissulkevien opetusten rinnakkaiselo on mahdollista vain niin, että ainakin yksi osapuoli vaikenee vakaumuksensa kuoliaaksi. Homosuhteet hyväksyvät eivät tule sietämään sitä, että me sanomme niissä elämisen Jumalan sanan mukaan synniksi. Ennemmin tai myöhemmin tullaan kirkossa varmaan vaientamaan jokainen tästä muistuttava todistus, ellei todellista parannusta tapahdu.

On kaunista puhua sovinnossa elämisestä, mutta merkit ovat sellaiset, että menemme aivan toisenlaisia aikoja kohden. Sovinnossa eläminen saattaa muodostua tällaisena aikana kaikkein huonoimmaksi vaihtoehdoksi, sillä jos tyydymme pyytämään vain tilaa sille, mitä pidämme oikeana, meidän on oltava vastavuoroisesti valmiit antamaan yhtä lailla tilaa sille, mitä pidämme aivan vääränä. Sovinnossa eläminen tulisi vaatimaan tällaista suvaitsemista aina vain syvemmissä asioissa, mistä voisi jo nyt mainita vaikka kuinka monta esimerkkiä. Pelkään pahoin, että tällainen suvaitsevaisuus on paha ansa. Kirkko, jossa voi opettaa mitä tahansa on sisäisesti hajonnut ja hengellisesti vaarallinen paikka esim. vasta uskoontulleelle.

Eikö olisi parempi haastaa sanasta luopuvia parannukseen kuin suvaitsevaisuuteen?