Rakentavan keskustelun puolesta ev.lut. kirkossa

Suvaitsevaisuus on kaunis ajatus, mutta sitä ei voi viedä rajattoman pitkälle. Minusta tuntuu, että Suomen evl-kirkossa suvaitsevaisuus on jo viety moraalin edellyttämän kipukynnyksen ohi.

Suomen evl-viitekehykseen on muodostunut kaksi toisensa jyrkästi poissulkevaa moraalinormia. Ne ovat kuin tuli ja vesi. Molemmat eivät voi olla samassa astiassa. Kyse ei ole enää suvaitsevaisuudesta, vaan elämästä ja kuolemasta. Homoseksuaalista elämäntapaa toteuttaville on kohtalon kysymys pidetäänkö tässä elämänmallissa elämistä kadottavana syntinä vai ei. Samoin koemme me, jotka uskovat Raamatun sanan miesten kanssa makaamisesta kadottavana syntin. Todellista yhteyttä ei ole. Tässä vaiheessa puhe suvaitsevaisuudesta on valehtelua.

Ymmärrän varsin pitkälle vastustajiani, jotka haluavat ottaa lähetysjärjestöni tuet pois. - Minäkin jättäisin Setan ajatuksia markkinoivat kirkon työntekijät ilman palkkapussia. Siinä on myös syy, miksi kyseenalaistan kirkollisveron maksamisen moniin evl-seurakuntiin nähden.

Rahalla kiristäminen on rumaa, mutta rahaa ei tulisi työntää sellaiseen toimintaan, jota ei voi hyväksyä. - On parempi olla kylmä tai kuuma, mutta haaleat Herra oksentaa ulos...