Rakentavan keskustelun puolesta ev.lut. kirkossa

Allekirjoitin adressin, koska siinä puhutaan rakentavasta keskustelusta kirkossa, jota nyt todella tarvitaan. Olen keskitien kristittypahanen. Kaksi vuotta sitten erosin kirkosta, koska en kestä tätä riitelyä. Uskoni ei ole joutunut koetukselle, mutta riitely on yksinkertaisesti rasittavaa. Olen työtön, hyljeksitty sinkku (hetero)ja luulin, että erotessani en enää olisi huolissani tästä kirkosta. Sen sijaan tuo riitely saa minut aina vain huolestuneemmaksi.

Yksi asia yleensäkin Suomessa on toiveenani: erilaisten mielipiteiden suvaitseminen. En kuulu herätysjärjestöihin, en ole samaa mieltä asioista kyseisten järjestöjen kanssa (en ole kyllä liberaalikaan), mutta olen suvaitsevainen ja nämä toisin ajattelevat saavat puolestani olla tässä kirkossa. En ymmärrä, miten länsimäissä pienen jäljelle jääneen kristittyjen joukon saisi käsittämään, ettei ole enää varaa riidellä, kun paatti on uppoamassa.