Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#16445: res.matr. - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Minusta on aika ihmeellistä että on ikäänkuin unohdettu kokonaan että on muitakin vähemmistöryhmiä kuin homot ja lesbot. Jos lähdetään sille tielle, että "ei pidä olla ennakkoluuloinen, suvaitsematon ja ahdasmielinen" olisi hdonmukaista olisi olla yhtä suvaitsevainen kaikkia kohtaan.

Yhä vain pidetään itsestäänselvyytenä että ainoa oikea suhdemuoto on PARIsuhde, joka kestää kuolemaan asti.

Eräs homoliikkeen taholta vaiennettu ryhmä ovat polyamoristit. He nostivat viime vuonna äläkän Helsinki Pride -tapahtuman yhteydessä, sen vuoksi että heitä oli vaadittu "pitämään turpansa kiinni mediassa että saadaan tämä sukupuolineutraali avioliitto läpi".

http://ranneliike.net/teema/helsinki-pride-2012-monisuhteiset-toivovat-suvaitsevaisuutta?cid=9&aid=8566

Avioliitto sinänsä ei minusta voi perustua pelkälle tunteelle ja halulle elää yhdessä kun ollaan niin rakastuneita. Se on säilynyt instituutiona läpi vuosisatojen siksi, että siinä on ollut jotain JÄRKEÄ. Yhteiskunta on tarvinnut avioliittoinstituutiota ja se on luotu yhteiskunnan taholta enemmän velvoitteeksi kansalaisia kohtaan kuin joksikin kivaksi jutuksi, joka kaikkien pitää saada. Yhteiskunnalla ei ole syytä tukea avioliittoa vain siltä pohjalta että rakkaus on niin hieno juttu.

Tai jos on, niin sitten pitäisi sallia tämä ihana avioliitto-oikeus muillekin ihmisryhmille oman taipumuksensa mukaisesti. Jos ajatellaan asiaa esim. polyamoristien kannalta, niin tällä hetkellä yhteiskunta pakottaa heidät valitsemaan useista rakkauden kohteistaan yhden. Ja käytännössä hylkäämään muut, koska useimmiten suhteet muihin eivät voi toimia pelkkänä ystävyyssuhteena, jos romanttisia suhteita on puolin ja toisin.

Ja silloin kun homoudesta ei puhuttu, niin siitä ei vain puhuttu. Mutta polyjen elämäntapa tuomitaan lähes joka ikisessä TV-sarjassa. Useita suhteita tai syrjähyppyjä harjoittavat esitetään vastenmielisinä ja tunteettomina ihmisinä, jotka särkevät sydämiä.

Ja sen verran olen polyjen keskinäistä keskustelua ym. seurannut, että he itse pitävät taipumustaan enemmän ominaisuutena kuin tietoisena valintana. On sinänsä järkeenkäypää että joillakin ihmisillä on enemmän taipumusta monisuhteisuuteen kuin toisilla, ja jotkut voivat havaita sen hyödylliseksi ja toimivaksi tavaksi elää.

Painotan lopuksi, että en itse pidä polyamorismia yhtään sen enempää virallistamista tarvitsevana suhdemuotona kuin homoliittojakaan. Avioliitto kuuluu yhden naisen ja yhden miehen välille. Mutta muunkinlaisia suhdemuotoja voidaan suvaita, ja jos lähdetään siitä että avioliiton tulee perustua vain tunteelle, sen pitäisi olla mahdollista kaikille rakastuneille sukupuolesta ja rakastettujen määrästä riippumatta.

Järkyttävää on se, että kun puhutaan "seksuaalivähemmistöistä", tarkoitetaan vain ja ainoastaan homoja ja lesboja." Muut vähemmistöryhmät vaietaan pois, kuin heitä ei olisikaan.