Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Tätä "keskustelua" on jatkunut nyt tovi ja ainoa vasta-argumentointi perustuu raamattuun tai muutoin tunnekuohuun. Onko oikeasti muuta argumentointia jolla olisi mitään merkitystä lakiesitykseen? Tuolla on noita uskontopalstoja pilvin pimein joihin voisi mennä kamppailemaan kenen sävyero on oikea. Laki ei liity tunnekuohuihin eikä kansantaruihin. Vaikuttaisi siltä että häntää pitää nostaa asian vierestä esittelemällä kuka osaa parhaiten ulkoa asioita ja kuka löytää parhaan jakeen lyntätäkseen kanssakaverin elämän. Onko elämä niin valmis että aikaa kuluttaakseen pitää yrittää elää toisten elämää. Pahin moralisti on yleensä omasta mielestään pahin pahantekijä. Ihminen rakastaa ihmistä eikä elintä, sitä ei muuta mikään ja varsinkaan ei Jumala sillä Jumala ei sellaista eripuraa ole luonut vaan ihminen itse.
Juuri keskustelin aikuisen kanssa joka on käynyt todellista kriisiä siitä kun vasta nyt ymmärsi olleensa uskonnollisen yhteisön uhri lapsena. Mistään ei saanut puhua eikä varsinkaan saanut kyseenalaistaa. Kaikki yhteisössä tiesivät tekoja joita laki ei sallisi mutta Jumalan sana löytyi puolustukseksi joka sanaan. Koko identiteetti on uuden peilauksen edessä. Ihmiset eivät kerta kaikkiaan ymmärrä miten paljon valta saa aikaan. Jokaisella on oikeus elämäänsä jo syntyessään. On myös oikeus koota omaa arvomaailmaansa ilman syytöstä. Jumala voi kuulua tai ei siihen maailmaan mutta se on hänen vastuullaan, ei yhdenkään muun olennon. Aikuinen antaa perusturvan lapselle elämän lähteeksi, vaatettaa ja antaa ruokaa, rakastaen. Kaikki sen jälkeinen väkisin tuputtaminen on rikos. Pyydettäessä autetaan, ilman pyyntöä ollaan hiljaa. Tuputus on suuren luokan rikos.