Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Taas alkaa täällä näyttää siltä, että ollaan menossa sellaiseen´juupas, eipäs´-tyyliseen väittelyyn henkilökohtaisista uskonasioista ja niiden perusteista,mikä ei tietenkään johda mihinkään.Perusasiat tuntuvat unohtuvan. Suomessahan saa kuulua, mihin seurakuntaan hyvänsä, mutta mistä tahansa voi ainakin 18 täytettyään erotakin, jos siltä tuntuu. Senkin jälkeen voi yhä uskoa mihin tahansa, tai olla uskomatta vaikka mihinkään .Jos joku pystyy uskoonsa luottaen esim. lähtemään kurjuudessa elävien pariin, hoitamaan , ruokkimaan , vaatettamaan ja kouluttamaan heitä, kuten esim. äiti-Teresa, niin ei siinä ole mitään pilkattavaa ateistillakaan.Jos taas jonkun usko vaatii lähettämään tappouhkauksia, osallistumaan lynkkauksiin tai aseellisesti asiaansa ajavien kansalliskiihkoisten liikkeiden toimintaan,(kuten esim. pohjois-Irlannin lähihistoriassa) ,niin juuri hänen uskossaan saattaa olla hyvinkin paljon arvosteltavaa."Hedelmistään puu tunnetaan" ja joissain puissa ne kai ovat vain niitä "vihan hedelmiä".Eivät näet kaikki uskovat suinkaan halua olla ´nöyriä sydämessään´, eivätkä välttämättä sinne päinkään... Onpa niitäkin ,joille uskonto on tosiasiassa pelkkä rahanhankintakeino,ellei suorastaan huijauksen keino ja välikappale.Kolikon toinen puoli on taas täydellinen ateismi tai uskonnottomuus.Se voi ilmetä epäilynä ja välivaiheena elämässä tai olla pysyvämpääkin ,ehkä jopa elämänmittainen aate jollekulle.Hänellä on myös oltava valintaansa oikeus ,eikä hänelle pidä tyrkyttää mitään uskoa, tai uskontoa vastoin hänen tahtoaan.Toisaalta jos joku kokee saavansa ateismista tai uskonnottomuutensa avulla vastaukset kaikkiin elämänsä peruskysymyksiin, niin eikö hänen tulisi olla tyytyväinen sitten niihin?Siis tyytyä esim. olemaan etsimättä tieteestä vastauksia niihin kysymyksiin,joita ei tieteelle kertakaikkiaan ole.Usein näyttää kuitenkin olevan niin, että ne kaikkein innokkaimmat (epämääräisesti) vain ´tieteeseen´ vetoavat, eivät kuitenkaan itse ole minkään tieteenalan edustajia, eivätkä työskentele minkään tutkimuksen alalla ,he vain ....uskovat siihen. Unohtuu se , että mikään tieteenala ei ole keskittynyt esim. sen todistamiseen onko Jumalaa(tai jumalia) olemassa ,vai ei.Sitäpaitsi, jos jonkun mielestä elämä on vain sitä, että täällä synnytään, täällä eletään ja täällä kuollaan ja se sitten siitä ja kaikesta täällä, niin eihän sen todistamiseen mitään tiedettä tarvita! Eikö sen näkemyksen pitäisi todistaa itse itsensä.Samantekevää uskooko siihen vai ei,ajatteleeko sitä vai ei, pitipä sitä ´näkemyksenä´ tai ei. Jos se kuitenkin vastauksena tyydyttää, niin siihen olisi sitten vain oltava tyytyväinen-ilman että pyrkisi esim. käännyttämään muita siihen omaan , (täydelliseen nihilismiinsä.)Varsinkaan, jos tuon ´käännytystyön´ keinot rajoittuvat muiden näkemysten pilkkaamiseen ,vähättelyyn ja naurettaviksi julistamiseen.Itse olen sitä mieltä ,että kaikki olemassaoloon liittyvät perimmäiset uskonkysymykset ja suhtautuminen niihin tulisi jättää jokaisen omalta osaltaan itsensä ratkaistaviksi. Näin olisi varmasti kaikkien kannalta parasta. Uskon, että jos kaikki kunnioittaisivat toistensa oikeutta näihin omiin, henkilökohtaisiin valintoihinsa,eläisimme varmasti harmonisemmassa maailmassa kuin nyt.Se olisikin yleisesti ottaen myös hyvä lähtökohta sen tajuamiselle mitä VOI valita ja mitä taas ei,eli mitkä asiat täällä ovat valintoja, mitkä taas eivät.Uskon,että jos tämä asia tajuttaisiin yhtä yleisesti,kuin maapallon pyöreys tajutaan , niin tuskin tätä koko adressia ja siihen liittyvää keskustelua tarvittaisiin tai edes käytäisiin.