Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

Juutalais-kristillinen uskonto on muuttanut oppiaan ja tulkintaa uskostaan lukemattomat kerrat. Joillakin on vain pakkomielle juuttua yhden aikakauden tulkintaan, mikä näkyy idioottimaiselta vaikuttavana argumentaationa ja käytöksenä nykypäivänä.

Juutalaista uskoa edelsi erilaisia heimouskontoja, joissa esiintyi suuri ja melko yhteinen jumalien joukko. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan juutalainen usko kehittyi monoteistiseksi Jahve-uskonnoksi ilmeisesti Babylonian vankeudesta palattaessa, kun oli tarve selventää omaa identiteettiä. Jahve oli sen kulmakunnan "kansallisjumala", joka tällä tavoin nostettiin ykkösasemaan. Samalla sai alkunsa ajatus juutalaisista valittuna kansana. Sitä edeltävältä ajalta sekä arkeologiset löydökset että ihmisten nimistö viittaavat ainakin kahden jumalan palvontaan juutalaisten esi-isien keskuudessa. Tässä yhteydessä on ilmeisesti syntynyt mm. myytti Egyptin orjuudesta, jota ei ole voitu historiallisesti verifioida, mutta jossa on yhtymäkohtia Babylonian vankeuden kokemuksiin.

http://www.helsinki.fi/teol/pro/juuret/juutalaisuudensynty.htm

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0307/nissinen0307.pdf

Tuo oli siis aika, jolloin todennäköisesti muodostettiin Mooseksen lakiin ja sen lisäksi lukemattomiin muihin moraalisäädöksiin perustuva uskonto. Sen yksi kulmakivi oli syntien kanssa elämisen vaikeus. Ne pyyhittiin pois tarkasti määritellyin uhrimenoin. Tästä ajasta kristityt käyttävät nimeä vanha liitto ja sen tärkeimpänä symbolina oli lait sisältävä liitonarkki.

Juutalaisen uskon tulkintoja oli erittäin paljon erilaisia ja niihin viitataankin myös aika ajoin Vanhassa testamentissa. Sitten tuli jossain vaiheessa mukaan ajatus, että jospa ne synnit voitaisiin jotenkin kätevämmin hoidella. Syntyi Messias-ajatus, joka siis uhrautumalla itse sovittaa myös häneen uskovien synnit. Ajatus oli ensin vain juutalainen profetia, mutta vähitellen se muunnettiin jo tapahtuneeksi asiaksi. Yksi tällaisen tapahtuman todistajajoukko oli se, joista alkukristityt aika pian muodostuivat. Heilläkin oli lukemattoman monta eri tulkintaa asioista, mutta olennainen reformi oli juuri tuo uudeksi liitoksi nimetty ajatus sopimuksesta syntien anteeksisaamisesta. Mielenkiintoista on se, että jos vanhan liiton synty ajoittui dramaattiseen Baabelin vankeuteen, Kristinuskon nousun aikoihin tapahtui niinikään Jerusalemin hävitys.

Koska kristittyjen joukko oli hajallaan, heidän kirjoituksensa olivat aika sekava kokoelma samoista kertomuksista, apokalyptisista näkykuvauksista ja erilaisia paimenkirjeitä seurakunnille. Jotta niistä saataisiin edes välttävällä tavalla yhtenäinen kokonaisuus, asiaa pohdittiin monissa kokouksissa, joissa näkemyserot tuottivat ankaria riitoja. Kyse oli siis taas kerran tekstien tulkinnasta!! Jos joku väittää, että prosessi oli johdatuksen sanelemaa, on väite aika epäuskottava, niin voimakkaasti tekstejä väännettiin nimenomaan tuon ajan tarkoituksiin sopivaan suuntaan ja dokumnetaatiota riitelystä on säilynyt.

Kun Raamattu oli sitten saatu kanonisoitua, tekstiä ei enää muutettu muussa kuin käännösten tarkentamisessa. Sitähän on näinä aikoinakin tehty vanhan kielen ymmärryksen lisääntyessä - ja toisaalta eräissä piireissä tahallaan sitä vääristellen. Pian sen tulkitsijat jakautuivat jälleen eri leireihin, ja syntyivät roomalais- ja kreikkalaiskatoliset tulkinnat. Edelleen renessanssiaikana tekstiä tulkittiin uudelleen kirkkoa reformoitaessa.

On huomattava, että kaikissa näissä vaiheissa oppia ja tulkintaa on sovellettu sen ajan tarpeisiin ja ihmiskäsitykseen. Tätä linjaa jatkaa luterilainen kirkko tänäkin päivänä sillä tavoin, että esimerkiksi tieteen avaama ihmiskäsitys otetaan huomioon arvioitaessa vaikkapa sairauksien luonnetta tai homoseksuaalisuuden perusluonnetta tahdosta riippumattomana asiana. Kantona kaskessa ovat vain nämä kirkossa sitkeästi roikkuvat lahkolaiset, joille tulkinta ei saisi muuttua siitä hetkestä, kun kirjurin sulkakynä on pöydälle laskettu ensimmäisellä vuosisadalla....