IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Liesjärven sedimenteistä alle 10 cm kertynyt vuoden 1986 jälkeen

Syksyllä 2012 valmistuneen sedimenttitutkimusten perusteella sedimentin kokonaispaksuus on kasvanut Liesjärven pohjoisosan syvänteissä vuoden 1986 jälkeen alle 10 cm. Liesjärven sedimentoitumisnopeus on suomalaisille järville tyypillinen 1,5 - 3,5 mm vuodessa. Turvetuotannon osuus sedimenteistä on alle 5 %.

Kerrostumisnopeus selvitettiin määrittämällä sedimentin cesiumpitoisuus eri syvyyksissä. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuonna 1986 aiheuttama 137Cs-laskeuma on ”leimannut” järvien sedimentit ja sen perusteella sedimenttikerrostumat voidaan ajoittaa. Liesjärvessä vuosi 1986 ajoittui noin 10 cm tai 2 - 4 cm syvyyteen näytteenottopaikasta riippuen. Sedimentin kertyminen oli suurempaa syvemmällä havaintopaikalla.

Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksien mukaan Vapo Oy velvoitettiin selvittämään Ähtärissä sijaitsevan Majasuon turvetuotantoalueen Liesjärveen aiheuttamat liettymät ja rantavahingot. Pöyryn tekemässä tutkimuksessa selvitettiin sedimenttien kerrostumat 34:stä havaintopaikasta Liesjärvellä. Tutkimus on kokonaisuudessaan luettavissa sivun reunassa olevan linkin kautta.

Majasuon turvetuotantoalueen pinta-ala on 36,9 ha. Liesjärven valuma-alueella turvetuotantoa on myös Loukkusuolla ja Tupasuolla. Tuotantoalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on 296 ha, mikä on noin 3 % koko valuma-alueen pinta-alasta.

Liesjärven valuma-alueesta noin kolmannes on suota ja se on suurelta osin ojitettu. Valtaosa (77 %) valuma-alueen pinta-alasta on metsämaata. Peltojen osuus on 2 %. Liesjärvi on tyypiltään matala humusjärvi eli järven vesi on luontaisesti tummaa, humuspitoista. Vedenlaatuaineistojen mukaan järven vedenlaadussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 1970-luvun puolivälistä nykypäivään. Ympäristöviranomaisten tekemässä luokittelussa järven ekologinen tila on luokiteltu hyväksi.
Turvetuotanto ei ole aiheuttanut kunnostusta vaativaa haittaa Liesjärvessä

Määritykset tehtiin Geologian tutkimuskeskuksen laboratoriossa. Sedimenttitutkimusten perusteella Liesjärven sedimentoitumisnopeus on suomalaisille järville tyypillinen 1,5 - 3,5 mm vuodessa. Kerrostumisnopeus selvitettiin määrittämällä sedimentin cesiumpitoisuus eri syvyyksissä. Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuonna 1986 aiheuttama 137Cs-laskeuma on ”leimannut” järvien sedimentit ja sen perusteella sedimenttikerrostumat voidaan ajoittaa. Liesjärvessä vuosi 1986 ajoittui noin 10 cm tai 2 - 4 cm syvyyteen näytteenottopaikasta riippuen. Sedimentin kertyminen oli suurempaa syvemmällä havaintopaikalla. Kaikkiaan järven pohjoisosan syvänteisiin on kertynyt 2 - 4 metriä järviliejua viimeistä jääkautta seuranneiden tuhansien vuosien aikana.

Sedimentin huuhtoutuminen ranta-alueilta ja kertyminen järvisyvänteisiin on luontainen ilmiö. Sedimentin paksuuskasvu Liesjärvessä sisältääkin kaiken kuormituksen, luonnonhuuhtouman ja itse järvessä tapahtuvan eloperäisen aineksen tuotannon aiheuttaman paksuuskasvun. Sedimentin paksuuskasvusta turvetuotannon osuus on samaa suuruusluokkaa kuin sen osuus kokonaiskiintoainekuormituksesta. Turvetuotannon päästöjen arvioidaan olevan noin 5 % Liesjärveen kohdistuvasta kokonaiskuormituksesta.

Nyt tehdyn Liesjärven sedimenttitutkimuksen tulokset vastaavat hyvin Saarijärven kaupungin GTK:lla teettämää selvitystä Saarijärven reitin Pääjärvestä, Saarijärvestä ja Karankajärvestä (2007-2008). ”Tuon selvityksen mukaan viimeaikainen ihmistoiminta ei ollut synnyttänytkään alun perin pelättyjä paksuja orgaanisia kerrostumia, vaan ihmistoiminta näkyi sedimenttikerroksen ylimmässä osissa, 5-30 cm:ssä,” ympäristöjohtaja Mia Suominen toteaa.