IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Tässä esimerkkinä kiistely Itä-Suomesta. Siellä väitöksen aiheena oli kalakuolemat. Luonnonsuojelijat syyttivät tietenkin turvetuotantoa, no mitäs muuta..hehheh. Luonnonsuojeluliiton tekstit perustuivat puhtaasti luuloihin - mitään tutkittua tietoa niiden tueksi ei ole. Esimerkiksi Jukajoki sijaitsee luontaisesti happamalla seudulla, ja syytetyt kalakuolemat selittyvät luontaisella happamoitumisella.

Ylipäätään mitään näyttöä turpeen päästöjen haitallisuudesta ei ole, ja väitteet perustuvat vääriin luuloihin. Esimerkiksi Pien Saimaalla on asiasta tehty tutkimus kiintoaineen osalta, ja kovimpien ojitusten jälkeen 1970-luvulla kiintoainetta kertyi Maaveden pohjalle vuodessa noin sentti vuodessa, kun ennen vuotta 1972 kiintoainetta kertyi noin 2mm vuodessa. Tässäkin on selkeä ristiriita, sillä pääosa suo-ojituksista tehtiin 1960-luvulla. Miten siis kiintoaineen kertyminen alkoi vasta vuosikymmen ojitusten alkamisen jälkeen? Käytännössä kiintoaineen määrän kasvu ei selity mitenkään vuosikymmen sitten ojitetuilla soilla, vaan selitystä täytyy hakea muualta. 1960-luvulla nailonverkot alkoivat yleistyä, ja 1970-luvulle tultaessa järvi oli verkotettu ekologisesti pilalle, ja todennäköisin syy kiintoaineen määrän kasvuun löytyykin siitä, että vesistön ekologia muuttui, ja kiintoainesta hävittävät eliöt hävisivät sisäisen kuormituksen takia 1970-luvulla.
http://www.lappeenranta.fi/Suomeksi/Kaupunki-info/Kaupunki_tiedottaa.iw3...

Mikään tutkimus ei osoita, että turpeen kiintoainepäästöt olisivat merkittäviä. Kyyjärvellä asiaa on tutkittu, ja siellä on todettu, että turvetuotannon osuus kiintoaineesta on noin 2,5%. Käytännössä siis turvesoilta ei tule kiintoainetta yhtään enempää, kuin luonnontilaisiltakaan soilta:
http://yle.fi/uutiset/vapo_turve_ei_lisaa_humuskuormitusta/6302900

Tuo luku 2,5% löytyy myös Ympäristöministeriön sivuilta, eli se on luotettava, kuten puolueettomilla tutkijoilla tehdyt tutkimukset yleensäkin ovat.