Avioliitto on naisen ja miehen välinen julkinen liitto

#9089: Homous hävittää moraalin. - Homous on pedofilian esiaste. Kumppanin vaihto on tutkimusten mukaan tiheää.

Voi hyvänen aika. Kertoisitko vielä, mitkä kaikki tutkimukset näin ovat väittäneet? Itse en ole törmännyt yhteenkään ja olen sentään ihan oikeasti etsinyt asiasta tietoa. Myöskään tuosta "homous on pedofilian esiaste"-väitteestä ei edelleenkään ole muuta vakuutusta kuin muutaman ihmisen oma harhainen huutelu.

Eilisen illan jälkeen näyttääkin ketju taas täyttyneen jakeiden ja ennustusten ihmeellisellä maailmalla...

No, olin vain aikonut tulla vielä sanomaan, että terve uskonnollisuus on sellaista, jossa ihmisen sallitaan lukea raamattua itse, sallitaan kysellä ja keskustella. Sairas uskonnollisuus on sellaista, missä ihmiselle sanellaan, mitä hänen tulee raamatusta löytää silloin, kun on oikeassa uskossa. Kuinka hänen tulee ajatella ja toimia, jos on oikeassa uskossa. Sairas uskonnollisuus ei salli aikuisen ihmisen ajatella omilla aivoillaan. Ja tiedän, että raamatussa sanotaan, ettei Jumalaa voi tavoittaa järjellä. Mutta ei Jumala silti ihmiselle aivoja ihan turhaankaan luonut. (Tästä oli erinomainen kirjoitus Espoon seurakuntasanomissa http://www.esse.fi/nakoislehdet_2013/esse_13_15/)

Oma taustani siis on vanhoillislestadiolainen ja siksi olen ihmetellyt tätä, että avioero voidaan sallia, ehkäisy voidaan sallia, naisen asemaa voidaan tulkita niin, ettei se koske nykyaikaa, mutta homoseksuaalisuus on ehdottomasti syntiä, eikä näistä raamatun jakeista edes keskustella leimaantumatta "homoteologiksi". Vanhoillislestadiolaisuudessa (ja katolilaisuudessa) kunnioitan sitä, että sentään ei poimita vain rusinoita pullasta vaan ymmärretään, että täytyy syödä koko pulla. Jos haluaa raamatun valossa tuomita homoseksuaalisuuden syntinä, niin sitten tuomitaan yhtä hyvin avioerot, ehkäisy ja naisen yhteiskunnallinen ja kirkollinen vaikuttaminen. Kaikkiin näihin on yhtä vahvat raamatulliset perusteet. Kokonaan eri asia on, tarvitseeko ihmisen nykyaikana noudattaa raamattua kirjaimellisesti, vai olisiko niin, että uskonnon on alunperin tarkoitus antaa ihmiselle lohtua, ei ahdistusta. Jeesus oli täällä pelastamassa, ei tuomitsemassa.

Äitinä rinnastan ihmisten kiivastelut oikeasta tavasta uskoa vanhemman ja lapsen suhteeseen. Joskus lapset tappelevat keskenään ja joku yrittää vedota toisiin, että "muuten äiti ei anna sulle tikkaria!". Silloin korjaan aina, että sitä et muuten sinä päätä, vaan minä. Minä annan aina sen tikkarin jokaiselle, tasapuolisesti. En ikinä suostu laittamaan lapsiani järjestykseen, rehellisesti voin sanoa, että rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, vaikka he olisivatkin erilaisia. Näin ajattelen Jumalankin tekevän, taivaallisena isänä.

Mutta jos joku lapsistani alkaisi sortaa muita omaan tahtoonsa, alkaisi uhkailla, että elleivät he tottele häntä, äiti ei anna heille tikkaria vaan selkäsaunan, niin en tosiaan tiedä, mitä tekisin. Ainakin olisin hirveän surullinen. Uskon, että myös Jumala on surullinen siitä, että ihmiset ovat ottaneet vallan omiin käsiinsä, sillä niin kuin olen sanonut, kukaan ei ole vielä lunastanut itselleen sitä taivaspaikkaa, eikä ihminen voi sanella toiselle, kuka sen saa ja kuka ei. Ei vaikka kuinka vetoaisi raamattuun. Se, mitä Jeesus tarkoitti, on ihmisen omatunto ja empatiakyky. Asetu toisen asemaan, asetu myös teon kohteen asemaan. Esimerkiksi otan nyt kaksi aikuista homoseksuaalia. Rikkooko kumpikaan heistä toista vastaan? Ei.  Entä pedofilia? Rikotaanko siinä toista vastaan? Kyllä. Simple as that. (Se, että joku ulkopuolinen kokee homoseksuaalisuuden kauheana, on hänen ongelmansa, koska hän on kuitenkin ulkopuolinen. En minäkään pidä siitä, että ihmiset tupakoivat).