KKY ei saa jättää kissoja pakkaseen

Yritän lyhyesti kertoa joitain asioita omalta kannaltani katsoen. Olen tähän asti ajatellut, että tällaisilla palstoilla se ei paljon kannata. Mutta varmaan moni lukija ihmettelee, mistä niissä "Peltoniemien nostamissa kanteissa" on oikein kyse.

Jotkut nimimerkit esittävät minun (ja vaimoni Pirjon) kanneasioista uskomattomia ja perättömiä väitteitä, joiden täytyy perustua johonkin. Koska ulkopuoliset eivät voi tietää asian yksityiskohtia, on perättömien tietojen täytynyt olla lähtöisin "vastapuolelta". Poislukien ne ihmiset, joille olen kertonut perusteluni. He ovatkin sitten "hyväksyneet" näkökantani. Siis eivät välttämättä ole samaa mieltä, mutta myöntäneet kansalaisen perusoikeuden puolustaa itseään.

Jotkut kirjoittajista tuntuvat pitävän vääränä sitä, että ihminen puolustaa omia perusoikeuksiaan, kuten vaikkapa sananvapauttaan ja yhdenvertaisuuttaan. Minä olen kuitenkin päättänyt puolustaa itseäni. Olen riitauttanut hallituksen minuun kohdistuneen päätöksen ja toimenpiteen sananvapauttani ja yhdenvertaisuuttani loukkaavana. Ja myös päätöksen tehneiden toimivallan ylittävinä.

Sellainen asia ei millään tavalla ymmärtääkseni moiti yhdistyksen toimintaa sinänsä. Tällä palstalla niin kuitenkin monet väittävät.

Ovatko väittäjät siis sitä mieltä, että jäsenellä, jonka perusoikeuksia loukataan, ei olekaan oikeutta puolustautua? Sellaisenko yhdistyksen kuvittelette toimivan tämän vuosituhannen demokratiassa nimeltään Suomi? Entäs jos tulevaisuudessa yhdistys toimisikin samalla tavalla juuri Sinua kohtaan? Tuntuisiko se silloinkin oikealta? Että esim. joku valtaapitävistä suuttuisikin Sinulle jostain syystä tänään ja yhdistys sitten huomenna tekisi Sinulle saman kuin minulle?

Ennen kuin kanteet pantiin vireille, oli päätökset tehneillä mahdollisuus perua kaikki. Harkinta-aikaakin oli ja vaihtoehto kerrottiin. Vain nuijankopautus ja asia olisi ollut poissa päiväjärjestyksestä. Se ei kuitenkaan sopinut heille, joten oikeutta piti rahvaan lähteä hakemaan.

Ja tässä sitä ollaan. Nyt rankaisijat ovat tuoneet asian julkisuuteen koko maan ihmeteltäväksi. Omalla henkilökohtaisella julkaisullaan. Tekemällä sisäisestä päätöksestään julkisen. Oikeusoppineet tietävät, mitä se merkitsee.

Siksi minua ei enää huoletakaan muuta kuin yksi asia: Se, että kaikki ne lukuisat ihmiset, joita julkaisun yksityisyyden ja kunnian loukkaukset koskevat, tekisivät tutkintapyynnöt.

Heitä on monta.