Koirakuiskaaja Cesar Millan pois TV:stä

Mitkä eläinlääkärit tai järjestöt tukevat Cesar Millania ja hänen metodejaan? Tältä sivulta löytyy useampi järjestö, jotka vastustavat Cesar Millanin metodeja: http://www.dogwelfarecampaign.org/supporting-organisations.php . Mukana mm. tämä amerikkalainen eläinlääkärijärjestö: http://www.avsabonline.org/avsabonline/

Sitten kommenttiin: "Tänne kirjoittamasi useat analyysit ja opastukset menetelmän käyttämisestä perustuvat myös aina oletukseen,että koira hyväksyy tarjoamasi palkkion!Ikävä kyllä näin ei vaan aina ole, varsinkaan "ongelma/rescue-koirien" kohdalla.Tulet sen ehkä huomaamaan joskus."

Jos koira ei hyväksy jotain palkkaa, niin se ei ole silloin palkka! Toisin sanoen, me emme voi määritellä millä haluamme palkata koiraa ja pakottaa koira hyväksymään se palkkana, vaan meidän pitää tietää mistä koira palkkaantuu. Eri koirat palkkaantuvat eri asioista, on meidän tehtävämme tunteamme koiraamme edes sen verran että tiedämme mistä se motivoituu ja mistä ei. En todellakaan usko, että löytyy koiraa joka ei palkkaannu mistään - siis koiraa joka ei halua mitään, ei huomiota, ei ruokaa, ei lajitovereiden seuraa, ei liikuntaa, ei leluja, ei leikkiä, ei saalistaa, ei noutaa, ei haistella hajuja, eikä mitään muutakaan... Palkka määritellään sen mukaan mitä juuri se koira haluaa tai tavoittelee. Namipalat eivät todellakaan ole se ainoa, eivätkä joka tilanteessa paras palkka. Esimerkkinä vetämättä käveleminen: Koira hihnalenkillä haistaa ojanpenkalla toisen koiran merkkauksen ja alkaa kiskomaan sitä hajua kohti. Heti kun koira aloittaa kiskomisen, pysähdytään ja odotetaan, että koira itse löysää hihnan, astuu vaikka puoli askelta taaksepäin. Kun koira on oma-aloitteisesti löysännyt hihnan, jatketaan etenemistä siihen suuntaan mihin koira oli menossa. Eli hyvästä käytöksestä palkataan antamalla koiran mennä haistelemaan hajua. Mielikuvitus on rajana, ja jos koira ei palkkaannu yhtään mistään niin kannattaa tarkistaa koiran pulssi...

Sitten muutama sana näistä rescue/ongelmakoirista. Oma koirani on tullut minulle aikuisena, ja aikaisemmin elänyt suurehkossa koiraryhmässä tarhassa. Se ei tullessaan ollut sisäsiisti eikä ollut koskaan asunut sisätiloissa. Se pelkäsi miehiä ja suhtautui epäilevästi vieraisiin ihmisiin. Se ei ollut kovin montaa hetkeä ollut yksin aikaisemmassa asuinpaikassaan. Se ei osannut kävellä hihnassa vetämättä, ei osannut mitään käskyjä eikä sitä oltu koskaan koulutettu. Se ei ollut tottunut liikenteeseen, kaupunkiin eikä moneen muuhunkaan asiaan, eikä sitä oltu muutenkaan sosiaalistettu pentuna. Sillä oli paha paukkuarkuus ja se stressaantui helposti uusista tilanteista. Se väisti jos ihminen yritti taputtaa sitä kylkeen.

Positiivisen vahvistamisen keinoilla meillä on nyt reipas ja itsevarma koira, jonka kanssa harrastetaan monipuolisesti, mukaanlukien metsästysharrastus. Koira luottaa omistajiinsa ja myös vieraisiin ihmisiin, on sisäsiisti, osaa olla yksin, eikä muitakaan ongelmakäytöksiä ole. Tietenkään, valmista koiraa ei koskaan ole, aina löytyy lisää opetettavaa ja hiottavaa, mutta kuitenkin lähtökohtaan nähtynä meillä eletään normaalia koiran ja koiranomistajan elämää.


Nimimerkille "Äiti ja laumanjohtaja": Kyllä lastenkasvatuskin on kehittynyt vuosikymmenien aikana, miksi ei sitten koirankoulutuskaan kehyittyisi tiedon lisääntyessä? Esimerkiksi, vuosikymmeniä sitten ADHD-lapset leimattiin kurittomiksi, pahoiksi tai tyhmiksi. Onneksi nykyään ymmärretään ADHD:n johtuvan aivojen häiriötoiminnasta, joka on, jos ei korjattavissa täysin, niin ainakin helpotettavissa oikealla lääkityksellä.

Ja vielä siihen, että miten koirat hallitsevat toisiaan ilman namupaloja? Ensinnäkin, en ole samaa mieltä kanssasi siitä että koirilla olisi minkäänlaista järjestelmällistä hallintaa toiseen, vaikkakin yhden käytös vaikuttaisi toisen käytökseen. Joka tapauksessa, koirien välisissä suhteissa pätevät aivan samat säännöt, kuin ihmisen ja koiran välisessä suhteessa siinä mielessä, että koira lisää kannattavaa käytöstä, ja vähentää ei-kannattavaa käytöstä. Tämä pätee kaikkeen koiran oppimiseen, oli se sitten koirien välisen elekielen opettelua pentuna (oikealla elekielellä saa leikkikaverin, väärällä ei saa), metsästyskoiran metsästystaitojen opettelua (oikealla suorituksella koira löytää riistan eli saa palkan, väärällä suorituksella koira ei löydä riistaa, joten oikea suoritus on koiralle kannattavaa ja se lisää sitä käytöstä)  tai toko-liikkeen opettelua omistajan kanssa (oikealla suorituksella saa palkan, väärällä ei).

Silloin kun me omistajat palkkaamme koiriamme hyvästä käytöksestä tai jätämme palkkaamatta tai rankaisemme huonosta käytöksestä, reagoi koira tähän palautteeseen samalla tavalla kuin käyttäytyessään muiden koirien kanssa. Eli se lisää kannattavaa käytöstä (käytöstä josta se saa palkan), tai vähentää ei-kannattavaa käytöstä (käytöstä josta se ei saa palkkaa tai josta se saa rankaisun). Toivottavasti tämä ei tule kovin suurena shokkina, mutta koirat (kuten joidenkin mukaan ihmisetkin, saatika muut eläimet) toimivat vain ja ainoastaan itsekkäästi ja omaa etua ajaen. Eli kun koira tottelee meitä, se toimii joko saadakseen jotain miellyttävää tai välttääkseen jotain epämiellyttävää, se ei koskaan tottele vain siksi koska sen pitää totella. Mutta kun tarpeeksi monen toiston jälkeen tapahtuu oppimista, esimerkiksi järjestelmällisesti palkataan tietystä käytöksestä, voidaan vaikeusastetta nostaa ja palkkaustiheyttä vähentää niin että viimein opitun käytöksen ylläpitämiseen riittää satunnainen palkka, tai vähäarvoisempi palkka (esim. namipalan sijaan kehu, riippuu koirasta tietenkin). Koira on siis oppinut mikä käytös on kannattavaa!