IRTI TURVEVESIPÄÄSTÖISTÄ

Tossa yksi uutinen maatalouden rehevöittävästä vaikutuksesta. Maatalouden päästöt saatava nopealla aikataululla kuriin.

Maatalouden päästöt saatava kuriin

6.7.2012


Helsingin Sanomat

Suomen rannikkovedet voivat huonosti. Vaikka ravinnekuormitus on pienentynyt rutkasti 1970-luvulta, jolloin se oli suurimmillaan, rehevöityminen ei ole kääntynyt laskuun.

Murheenkryynejä ovat Suomenlahti ja Saaristomeri, joissa sisäsaariston vedet ovat enintään välttävässä tai tyydyttävässä kunnossa. Uudenmaan ely-keskuksen tuoreen raportin mukaan (HS 2. 7.) jokien rannikkovesiin tuoma fosforikuorma ei ole vähentynyt enää 1990- ja 2000-luvuilla. Syvänteissä on yhä enemmän hapettomia pohjia, joissa ei ole minkäänlaista elämää bakteereja lukuun ottamatta.

Meri kärsii vuosikymmenien ajan jatkuneesta likaamisesta: pohjassa on yllin kyllin ravinteita, jotka kasvattavat leviä. Myös maalta tuleva lasti on edelleen liian suuri.

Täsmätoimiin on viimein ryhdyttävä etenkin maataloudessa, sillä 50–60 prosenttia kaikesta ihmisen toiminnan vuoksi mereen päätyvästä rehevöittävästä fosforista ja typestä tulee pelloilta.

Maatalouden ympäristöohjelman tavoite on kuormituksen vähentäminen kolmanneksella vuoteen 2015 mennessä. Tässä on onnistuttu surkeasti, sillä kuormitus on paikoin jopa kasvanut siitä huolimatta, että viljelijöille on maksettu vuodesta 1995 lähtien noin 300 miljoonaa euroa ympäristötukea joka vuosi.

Tavoite rannikkovesien kirkastumisesta karkaa yhä kauemmaksi, sillä Suomi ei saavuta myöskään Itämeren suojelukomission tavoitetta saada meri hyvään kuntoon vuoteen 2021 mennessä.

Maatalouden päästöjä on vaikea hallita, sillä peltomaan kuormittavuus vaihtelee alueellisesti ja jopa lohkoittain. Siksi keinotkin on räätälöitävä sinne, missä niillä on oikeasti vaikutusta, esimerkiksi jyrkille rantapelloille.

Hyvä keino on peltojen pitäminen talvella kasvipeitteisinä, jolloin ravinteet eivät huuhtoudu tulvien ja sateiden mukana vesiin. Tehokkaaksi on osoittautunut myös kipsin levittäminen pelloille.

Ympäristötukea on yksinkertaistettava niin, ettei esimerkiksi kosteikon perustaminen kaadu byrokratiaan. Tarvitaan myös sitoutumista, sillä vuonna 2014 alkavalla ohjelmakaudella tuki ei saa enää olla vastikkeeton rahoitusautomaatti.

Hapettimilla voidaan antaa tekohengitystä kituville pohjille. Se ei kuitenkaan saa vaikuttaa ulkoisen kuormituksen vähentämiseen. Toivoa on: viime kesänä Suomenlahdella näkyi jo merkkejä rehevöitymisen taittumisesta. Silti on vielä paljon tekemistä, ennen kuin peltojen reunustamat joet ja rannikkovedet kirkastuvat.