Helsingin joukkoliikenteen heikentäminen

Vuosikausia alueella on odoteltu pyörätietä Mecklulle, onneksi asialle vihdoin ollaan tekemässä jotain!

On naurettavaa, että päättäjät ja alueen asukkaat ovat nurisematta tyytyneet autoilijoiden terroriin ja jatkuvaan järkevien liikkumismuotojen systemaattiseen aliarvioimiseen ja hankaloittamiseen. Pyöräilyn ja joukkoliikenteen edistämiseksi ja sujuvoittamiseksi voitaisiin todellakin tehdä joskus jotain. Mitäs sitten kun lapio otetaan kauniiseen käteen ja asioita aletaan edistää? Noh, esiin rynnii muutama kovaääninen räksyttäjä oma etu hienoiksi iskulauseiksi väritettynä lippuna joukkojen edellä liehumassa.

Taas ollaan siinä tilanteessa, että edistyksen eteen säntäävät kaupunginosayhdistysten pystyynkuolleet jäärät pönkittämään omaa egoaan ja pitämään kiinni kymmeniä vuosia vanhoista arvoistaan.

Ihan oikeasti, kuka kärsii siitä että pysäkki siirtyy 100 metriä kauemmaksi? Tietenkään mikään suunnitelma ei ole aukoton ja poliittiset päätökset ovat aina kompromisseja. Kaikki eivät voi voittaa, mutta onko oikein että koko kaupungin julkisen liikenteen verkon uudistukset paikka toisensa jälkeen jumitetaan systemaattisella aggressiivisella vastarinnalla niiden ihmisten taholta jotka kulloisessakin muutospaikassa joutuvat tinkimään pienen siivun henkilökohtaisista eduistaan?

Sinä, joka tämän adressin olet aluille pannut ja aktiivisesti ajanut tämänkin katuosuuden peruskorjauksen jarruttamista monessa eri mediassa, voisit kerrankin ajatella jotain muutakin kuin itseäsi. Kuinka paljon tällaiseen juntturointiin menee kaupungin varoja? Oletko ihan varma että oma egosi ja itsetuntosi kasvoi niin paljon, että tämä kaikki on ollut meidän muiden ja kaupungin poliitikkojen ja virkamiesten kärsimän vaivan ja ylimääräisen työn arvoista?

Sietäisit hävetä.