VETOOMUS JYRKI KATAISEN EROTTAMISESTA

Sauli Niinistön tekemän megaluokan harhautuksen ydin: Varatuomari Niinistö harhautti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa suomalaisia äänestäjiä ja Suomen eduskuntaa ennen EU-jäsenyyspäätöksiä vuonna 1994.

Hän kertoi, että markasta ei vielä näillä päätöksillä luovuta, eikä näillä päätöksillä vielä eurojäsenyyttä päätetä - vaan siitä päätetään myöhemmin ja siitä tehdään erikseen oma lakialoite.

Nämä Niinistön tekemät harhautukset kirjattiin ja liitettiin virallisiin eduskunnan asiakirjoihin (PeVL 14/1994, UaVM 9/1994, HE 135/ 1994) sekä myös äänestäjille lähetettyyn tiedotteeseen. Osa eduskuntaa ja useimmat suomalaiset äänestäjät uskoivat tämän väitteen.

Kun kansa ja sen jälkeen eduskunta oli harhautettuna äänestänyt EU-jäsenyyden hyväksymisen puolesta, niin näiden äänestyksien jälkeen Sauli Niinistö - tällä kertaa oikeusministerin ominaisuudessa - sanoikin, että eurosta päätettiin jo EU-jäsenyysäänestyksessä, eikä siitä tarvitse tehdä erikseen lakialoitetta.

Tämän Niinistön tekemän järkyttävän teon vahingot nousevat Suomen kansalle tässä vaiheessa mahdollisesti jopa kymmeniin miljardeihin euroihin, tulevaisuudessa jopa satoihin miljardeihin euroihin.



Dokumentit Niinistön toiminnasta ennen EU-äänestyksiä v. 1994

Niinistö toimi perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana eduskuntakaudella 1991-1995. Valiokunnan puheenjohtajana Niinistö tietoisesti johti harhaan eduskuntaa ja suomalaisia kirjaamalla valiokunnan viralliseen pöytäkirjaan (PeVL 14/1994):

”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja raha-liiton kolmanteen vaiheeseen.”

Eli Niinistö totesi yksiselitteisesti sen, että markasta luopuminen ja euroon siirtyminen ei sisälly EU-liittymislakiäänestykseen. Niinistö toimi näin, vaikka tiesi, että asia oli toisin - kuten jäljempänä ilmenee.

Erikoiseksi asian tekee myös se, että erään valiokunnan jäsenen mukaan perustuslakivaliokunnan saamasta selvityksestä ei saanut sitä käsitystä, että joku varauma olisi annettu, vaan valiokunnan enemmistö tulkitsi asian omalla tavallaan.

Harhautukseen kuului myös, että tietoisesti väärennettiin tiedote, joka lähetettiin jokaiselle äänioikeutetulle ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä v. 1994. Kyseisessä ”tiedotteessa” väitettiin mm. että Euroopan Unioni on itsenäisten valtioiden yhteistyöjärjestö. Lisäksi tiedotteessa väitettiin, että yhteinen valuutta on tulevaisuuden tavoite, vaikka Niinistö ja muu poliittinen sisäpiiri tiesi, että asia ei ollut näin.

Äänestäjiä johdettiin harhaan - harkitusti ja tietoisesti. Vaalituloksen vääristämisestä rikoslaki määrää jopa kahden vuoden vankeusrangaistuksen.

Tämän tiedotteen ja muidenkin julkisuudessa esitettyjen valheellisten väitteiden pohjalta suomalaiset erehtyivät äänestämään neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä EU-jäsenyyden puolesta 16.10.1994. Tulos olisi ollut toinen, jos äänestäjät olisivat tienneet äänestävänsä myös markan kohtalosta ja omasta talouspolitiikasta luopumisesta sekä siitä, että he joutuvat tulevaisuudessa maksamaan muidenkin EU-maiden velkoja.

Niinistö jatkoi harhautuksien sarjaansa EU-liittymislakiäänestyksessä 18.11.1994. EU-liittymislain yhteydessä äänestettiin Esko Seppäsen tekemästä ponnesta:

"Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä Rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella…”

Eduskunta hyväksyi tämän ponnen äänin 151 jaa - 43 ei. Niinistö, ja myös Paavo Lipponen, äänestivät ponnen puolesta, eli siitä että eduskuntaan tuodaan erillinen lakiesitys kun euroon liittymisestä päätetään. Tätä eduskunnan EU-liittymislaissa tekemää päätöstä - kuten jäljempänä ilmenee - ei noudatettu.



Dokumentit Niinistön toiminnasta EU-jäsenyys-päätösten jälkeen

Suomi liittyi EU:n jäseneksi 1.1.1995 ja uuden eduskunnan tuli aika päättää markan kohtalosta ja euroon liittymisestä.

Sauli Niinistö, joka oli ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä ilmoittanut perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana, että markasta luopumisesta päätetään myöhemmin ja että siitä tehdään erillinen lakialoite, perui oikeusministerin (13.04.1995 - 01.02.1996) ominaisuudessa päätösten jälkeen kaikki aikaisemmat lausuntonsa ja eduskunnassa itse tekemänsä päätöksen - ja ilmoitti, että euroon liittyminen hyväksyttiinkin jo EU-liittymislaki äänestyksessä.

Niinistö toimi näin, vaikka hän ilmoitti 2012 presidentinvaalitentissä, että hänellä on tapana pitää sopimuksista kiinni.

Hän ilmoitti, että kun eduskunta hyväksyi Maastrichtin sopimuksen EU-liittymislakiäänestyksessä, niin se hyväksyi samalla myös markasta luopumisen ja euron käyttöönoton (HS 22.10.1995). Samassa artikkelissa Niinistö väittää, että kun äänestettiin EU-liittymissopimuksesta niin perustuslakiin tuli aukko, josta mahtuu sisälle EMU:n kolmas vaihe eli euro ja että markasta luopuminen on enää ainoastaan hallitusmuodon sanamuodon korjaus.

Niinistö totesi myös, että EU:n perussopimuksen hyväksyminen kahden kolmasosan enemmistöllä avasi ovat kaikelle siitä sopimuksesta seuraavalle, kuten yhteiselle talous-, ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.

Myös perustuslakivaliokunta Niinistön vanavedessä (PeVL 18/1997) otti päinvastaisen kannan euro-asiassa EU-äänestyksien jälkeen - kanta oli perustuslakivaliokunnassa päinvastainen ennen EU-äänestyksiä. EU-päätösten jälkeen valiokunta totesi, että:

”Suomi ei ole tehnyt Euroopan Unioniin liittyessään oikeudellisia varaumia, jotka rajoittaisivat Maastrichtin sopimuksen sovellettavuutta Suomeen nähden, voimaansaattamislailla on Maastrichtin sopimus siten tullut voimaan saatetuksi Suomessa lainsäädännönalaan kuuluvin osin koko laajuudessaan ja Suomi on sitoutunut kaikkiin Unionin jäsenyydestä seuraaviin velvoitteisiin”. Perustuslakivaliokunta jatkoi toteamalla, että: ”… talous- ja rahaliittoa koskevat lait saatettiin silti voimaan jo voimaansaattamislailla.”

Kuinka vauras ja hyvinvoiva maa Suomi nyt olisikaan, jos Sauli Niinistö olisi ratkaisevilla hetkillä noudattanut perustuslakia ja eduskunnan päätöstä? Suomalaiset joutuvat nyt maksamaan tästä laittomuudesta kovan hinnan.



Perustuslakivaliokunta paljastaa luonteensa

Perustuslakivaliokunta totesi myös PeVL18/1997 mm.

”Tämän mukaisesti markka voisi lakata olemasta Suomen rahayksikkönä Suomen liityttyä euro-alueeseen, vaikka 72§:ää ei olisikaan muutettu. Siltä osin kuin nämä määräykset ovat ristiriidassa perustuslain kanssa, on perustuslakiongelma tullut ratkaistuksi jo voimaansaattamislailla.”

Tällä lausunnolla perustuslakivaliokunta, jonka on ylin perustuslakia tulkitseva elin, paljastaa todellisen luonteensa. Kansalaisten turvaksi tehty perustuslaki ei olekaan heille noudattamista varten, vaan se on ongelma perustuslakivaliokunnan jäsenten ja heidän edustamiensa tahojen poliittisille ja taloudellisille päämäärille.

Euroon liittymisestä ei tehty eduskunnan edellyttämää lakialoitetta.

Kun Lipposen 1. hallitus vuonna 1998 ”valitsi menettelytavan” euroon siirtymisestä, ei asiaa käsitelty perustuslain muutosesityksenä markasta luopumisesta vaan Lipposen hallitus toi euroasian eduskuntaan pelkästään hallituksen tiedonantona. Tätä tapaa oli Niinistö vaatinut (Satakunnan Kansa 21.2.1998). Hän on kaiken aikaa tyrmännyt suoralla iskulla lakivaateet.

Niinistö teki näin, vaikka oli ministeriksi ryhtyessään käsi Raamatulla vannonut noudattavansa perustuslakia. Niinistön mukaan tiedonanto on niitä kaikkein vaikutusvaltaisempia keinoja, jolla hallitus voi eduskuntaa lähestyä - tiedonantoäänestys meni Niinistön mielestä perustuslain yläpuolelle. Tässä tiedonantoäänestyksessä 17.4.1998 ei äänestetty siitä, astuvatko jo voimassaolevat automatiikalla varustetut EU-säädökset voimaan, vaan hallituksen luottamuksesta.

Lipposen hallitus totesi v. 1998 eduskunnan aikaisemmin päättämästä erillisestä EMU:n kolmatta vaihetta koskevasta lakiesityksestä seuraavasti: ”Tällaisen esityksen antaminen olisi kuitenkin euro-alueeseen liittymisestä päätettäessä ongelmallista, koska päätöksenteko kohdistuisi jo hyväksyttyihin ja voimaansaatettuihin Maastrichtin sopimuksen talous- ja rahaliiton kolmatta vaihetta koskeviin määräyksiin.” Lipposen hallitus käytännössä toteaa, että lait ovat jo tulleet voimaan, vaikka eduskunta ei ollut asiaa päättänyt.



Euro-äänestys halveksi demokratiaa ja laillisuutta

”Euro-äänestys” v. 1998 oli siinäkin mielessä erikoinen, että se kohdistui hallituksen luottamukseen, eikä siihen, astuuko jokin laki äänestyksessä voimaan vai ei. Molemmilla äänestystuloksilla lopputulos olisi euroasiassa ollut sama. Suomi menetti oman valuutan, siihen liittyvän talouspolitiikan, sekä kulta- ja valuuttavarantonsa ilman eduskunnan päätöstä.

Maastrichtin sopimuksen mukaiset EU-lait olisivat jääneet voimaan, vaikka hallitus olisi saanut epäluottamuslauseen. Voidaanko tätä sanoa demokraattiseksi päätökseksi?

Tällaista ”päätöstä” Niinistö oli ajamassa ja siitä on seurannut valtavat vahingot suomalaisille. Kokoomus, RKP, SDP ja Vasemmistoliitto äänestivät tuossa äänestyksessä hallituksen luottamuksen puolesta, eli ne antoivat luottamuslauseen hallitusmuodon kumoamisen tehneelle hallitukselle.

Hallitusmuodon kumoamisesta rikoslaki määrääsi tuolla hetkellä ankarat rangaistukset. Hallitusmuodon usean säännöksen kumoamisen vahvisti myös perustuslakivaliokunta lausunnossaan PeVL18/1997, joskin valiokunta käyttää kumoamisesta sanamuotoa ”teki poikkeuksen”.

Emun kolmatta vaihetta eli eurovaluuttaa koskevat EU-lait tulivat voimaan ilman eduskunnan päätöstä, vaikka hallitusmuodossa (72-73 §), joka oli tuolloin voimassaoleva perustuslaki, luki edelleen, että ”Suomen rahayksikkö on markka… Suomen pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sekä eduskunnan valitsemien pankkivaltuutettujen valvomana.”



ERM-kytkentä pääministerin ilmoituksella

Suomen Markan arvo kytkettiin peruttamattomasti Euroopan valuuttajärjestelmään (ERM) 14.10. 1996, jolloin Suomen Pankilta poistettiin tärkeä osa perustuslaillisesta vallasta. Pääministeri Lipponen antoi asiasta eduskunnalle ainoastaan pääministerinilmoituksen, jota seuranneesta eduskunnan keskustelusta tuli yksi kovasanaisimmista. Keskustan silloinen puheenjohtaja Esko Aho arvosteli pääministeri Lipposen menettelyä ankarasti.



Niinistön harhautus onnistui - Salolainen vahvisti

Niinistön harhautus onnistui niin perusteellisesti, että myös silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen uskoi, ettei EU-äänestyksen yhteydessä vielä päätetä markan kohtalosta. Hän kertoi asiasta Suomen Kuvalehden haastattelussa (15/1997). Puhemiehen tehtävänä on valvoa käsiteltävien asioiden perustuslainmukaisuutta.

Nykypäivä-lehden haastattelussa (24.3.2005) Pertti Salolainen, joka osallistui merkittävällä tavalla EU-jäsenyysneuvotteluihin, kertoi markasta luopumisesta:

”Onneksi markan katoamisesta ei puhuttu... Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänestyksen, Salolainen uskoo. Hän pitää myös valtioviisautena sitä, ettei euroa alistettu kansan-äänestykseen…”

Salolaisen lisäksi myös SDP:n kansanedustaja Erkki Tuomioja paljasti 18.12.1996 TV1:n ohjelmassa ”K Tervo”, että ”jos EMU-sidos olisi kerrottu kansalle ennen 16.10.1994 neuvoa antanutta kansanäänestystä, äänestystulos olisi ollut toinen, kuin oli.”

Asian vahvisti myös Ilta-Sanomien tekemä, 14.6.1997 julkaistu mielipidetutkimus, jonka mukaan EU-jäsenyys ei olisi toteutunut, jos kansalaisille olisi kerrottu, että euro sisältyy neuvoa-antavaan kansanäänestykseen.

Edelliset dokumentit paljastavat, että Niinistön harhautus onnistui täydellisesti ja sen seurauksena Suomi joutui valtavaan velka- ja takausvastuuseen.

Paljonko sinä olet valmis tästä laittomuudesta maksamaan?



Laajempi teksti asiaan liittyen:
http://www.seppohauta-aho.net/Voiko%20Sauli%20Niinistoon%20nyt%20luottaa...



[nostin aikaisemman blogitekstini keskusteluun, koska asiaan liittyvää keskustelua on käyty viime päivinä runsaasti]



Blogi: Seppo Hauta-aho
5.12.2012, Verkkomedia.org

http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=6168
Suomen eduskunta on hyväksynyt talous- ja rahaliiton vakautta koskevan sopimuksen eli niin kutsutun EU:n pakkopaidan 18. joulukuuta, ja sitonut Suomen velkavastuuseen niidenkin maiden taloudesta, jotka eivät ole tähänkään asti sopimuksia noudattaneet.

Toimittaja: Riikka Söyring
20.12.2012, Verkkomedia.org



Eduskunta sitoi Suomen EU:n pakkopaitaan

Hallituspuolueet ja keskusta hyväksyivät talous- ja rahaliiton vakautta koskevan sopimuksen tiistaina 18. joulukuuta 2012 äänin 139–38. Perussuomalaiset äänestivät tyhjää.

Sopimuksen tarkoituksena sanotaan olevan osapuolten julkisen talouden hoitamisen kurinalaisuuden vahvistaminen ja talouspolitiikkojen yhteensovittaminen sekä talouden ohjauksen ja hallinnan parantaminen Euroopan unionissa ja euroalueella.

Asia hyväksyttiin valtiovarainvaliokunnan mietinnön VaVM 38/2012 mukaisena.

Hallituksen esitys eduskunnalle talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista (HE155/2012 vp) on siis mennyt läpi.



Sopimus salaa, piilossa ja pimittäen

Sopimus ajettiin läpi tutulla ja hyväksi havaitulla "anna paperit viime tingassa niin ettei niitä ehdi lukea ja äänestytä pikapikaa ennen lomaa"-metodilla.

Vasenryhmän Jyrki Yrttiaho, joka erotettiin Markus Mustajärven kanssa vasemmistoliitosta siksi, etteivät he suostuneet lipeämään äänestäjille antamistaan lupauksista hallituspaikan takia, toteaakin 14. joulukuuta asiaa käsiteltäessä:

"Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän aikana oppositiota on syytelty kahvipöydissä ja kulisseissa talouskurisopimuksen eduskuntakäsittelyn pitkittämisestä. Syytökset tuntuvat kohtuuttomilta.

Pääministeri Jyrki Katainen sai talouskurisopimuksen hyväksymiseen hallituksen ja eduskunnan suuren valiokunnan enemmistön valtakirjan yli yhdeksän kuukautta sitten yli yhdeksän kuukautta sitten. Sen jälkeen asia haudattiin, haudattiin julkisuudelta, haudattiin kansalaiskeskustelulta. Hallitus varoi visusti sopimuksen käsittelyn kytkemistä yhteen kriisipakettipäätösten kanssa.

Sitten oltiinkin jo syksyssä ja kuntavaalit houkuttivat hallituspuolueita lykkäämään käsittelyä entisestään. Hallitus antoi lopulta esityksensä 9. marraskuuta. Eduskunta kävi lähetekeskustelun 13. marraskuuta. Lopulta eilen, tasan kuukausi lähetekeskustelusta, koitti ensimmäisen käsittelyn hetki budjettikäsittelyn painaessa päälle.

Valiokuntakäsittely oli sujunut ennätysajassa. Ensimmäisen käsittelyn työjärjestys oli hiottua työtä: iltaistunto kyselytunnin jälkeen ja varmuus siitä, että medialehteri oli tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäisaamuna.

Kuka tässä on taktikoinut ja pelannut aikaa? Moitteet kuuluvat hallitukselle. Se on tehnyt Euroopan ennätyksen talouskurisopimuksen pimittämisessä omalta kansaltaan. Yhdessäkään sopimuksessa mukana olevassa maassa kansalaiskeskustelua talouskurisopimuksesta ja asian mittasuhteisiin kuuluvaa mediajulkisuutta ei ole kyetty minimoimaan yhtä tehokkaasti kuin meillä Suomessa. Monissa maissa sopimus on ollut tiukan perustuslakiseulonnan kohteena ja Irlannissa jopa kansanäänestyksessä."



Vastoin kaikkea järkeä

Perussuomalaisten Lauri Heikkilä huomautti 14. joulukuuta, kun asiaa käsiteltiin eduskunnassa:

"...EY:n perustamissopimuksen 274 (205) artiklassa vaaditaan komissiota toteuttamaan talousarviota moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti. Varainhoito on ollut erittäin leväperäistä, miljardeja on kadonnut, ja tilit ovat olleet täynnä epäselvyyksiä. Tilintarkastajat ovat hylänneet budjetin jo 18 vuotta peräkkäin.

Haluammeko antaa tälle porukalle lisää budjettivaltaa, kun heidän omakaan budjettinsa ei kestä päivänvaloa? Rötösherratko laittavat jäsenmaat kuriin? Eikö jäsenmaiden kuuluisi valvoa EU:n toimielimiä eikä päinvastoin? Nämäkö virkamiehet ovat hallituksen mielestä hyviä ja kelvollisia hoitamaan maamme raha-asiat ja talouden? Kyllä siinä meillä täällä Suomessa työtä riittää, kun näiden Brysselin veivikaulojen kanssa taistelemme, olimmepa sitten poliitikkoja, yrittäjiä, virkamiehiä tai tutkijoita."

Keskustelussa nostettiin esiin myös se, että sopimus kaventaa merkittävästi eduskunnan budjettivaltaa ja sitä kautta Suomen täysivaltaisuutta. Ongelmallisena pidettiin myös sitä, että "perustuslakivaliokunta katsoo jokaisen yksittäisen askeleen niin vähäiseksi vallansiirroksi, ettei sen hyväksyminen vaadi eduskunnan määräenemmistöä tai neuvoa antavaa kansanäänestystä."

Käytännössä sopimus tarkoittaa etenemistä kohti euroalueen yhteistä budjettia sekä vero- ja työllisyyspolitiikkaa.



Eläkkeetkin Brysselin hoitoon

"Hallituksen esityksessä ei käsitellä käytännössä lainkaan sopimuksen ongelmallisuutta Suomen eläkejärjestelmän kannalta. Sopimuksessa rajoitetaan koko julkisen sektorin alijäämää, johon Suomen tapauksessa lasketaan myös eläkerahastot. Näin ollen sopimus kontrolloi myös Suomen eläkejärjestelmää."

Suomessa työeläkkeiden rahoittamiseen tarkoitetut varat lasketaan teknisesti osaksi julkisen talouden tilinpitoa. Suomen työeläkejärjestelmän taloudellinen kestävyys ja työeläkemaksujen rahastointi tukevat tällä hetkellä julkisen talouden tasapainoa. Talous- ja rahaliiton vahvistamista koskevan sopimuksen vaatimuksena on, että julkisen talouden rakenteellinen alijäämä on enintään 0,5 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Nyt hyväksytyn talouskoordinaatiota koskevan sopimuksen myötä eläkkeitä ja sosiaalipolitiikkaa koskevat asiat siirtyvät enenevässä määrin EU:n ohjaukseen kaikkine muutospaineineen.

Talouselämä kertoo sen, minkä moni tietääkin: että ilman työeläkevaroja Suomi ei täyttäisi EMU-kriteerejä. Epäluuloinen henkilö saattaisi ajatella, ovatko eläkerahastot hassanneet varojaan siinä määrin, että tappiot pyritään piilottamaan nostamalla eläkeikää, ja että eläkerahoillakin nyt maksellaan EMU:un kuulumisen autuutta.



Laaja ja avoin kansalaiskeskustelu eliitin kesken

"Demokratian ja perusoikeuksien näkökulmasta valiokunta katsoo, että EMU:n kehittäminen ei ole vain talouspoliittinen kysymys. Se edellyttää paljon laajempaa poliittista ja oikeudellista näkökulmaa. Talouspolitiikan vaikutus kansalaisten asemaan ja heidän perus- ja ihmisoikeuksiinsa on otettava huomioon.

Talouspolitiikalla on myös oltava demokraattinen oikeutus. Noudatetun talouspolitiikan on vastattava kansalaisten vaaleissa ilmaisemaa tahtoa ja oltava vaalien kautta heidän muutettavissaan. Valiokunta huomauttaa, että demokratiakysymyksen ratkaiseminen on keskeisimpiä edellytyksiä EU-toimielinten esittäminen kaavailujen toteuttamisessa.

Avoimuuden ja julkisuuden osalta valiokunta toteaa, että EMU:n kehittämistä koskevia suunnitelmia tulee käsitellä julkisesti. Ne edellyttävät laajaa kansalaiskeskustelua."

Mitä on tuo valiokunnan edellyttämä laaja kansalaiskeskustelu, kysyy Juhani Kahelin US-blogissaan? Keitä valiokunta itse kuuli asiassa?

Tässä lista, poimittu valiokunnan lausunnosta:



Asiantuntijat

Valiokunnassa ovat olleet kuultavina (E 99/2012 vp)
neuvotteleva virkamies Niina Pautola-Mol, valtioneuvoston kanslia

finanssineuvos Ilkka Kajaste, valtiovarainministeriö

lainsäädäntöneuvos Erkki Sarsa, valtiovarainministeriö

lainsäädäntöneuvos Tuija Taos, valtiovarainministeriö

osastopäällikkö Tuomas Saarenheimo, Suomen pankki

VTT Sixten Korkman

tutkija Janne Salminen



Valiokunnan 5.12.2012 järjestämässä julkisessa kuulemisessa tämän lausunnon käsittelemästä kokonaisuudesta ovat olleet kuultavina:
EU-asioiden valtiosihteeri Kare Halonen, valtioneuvoston kanslia

alivaltiosihteeri Martti Hetemäki, valtiovarainministeriö

johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen, Suomen Pankki

professori Sixten Korkman, Aalto yliopisto

professori Heikki Patomäki, Helsingin yliopisto

toimitusjohtaja Vesa Vihriälä, ETLA

päällikkö Pekka Nurminen, Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimisto

johtaja Teija Tiilikainen, Ulkopoliittinen instituutti

filosofian dosentti Thomas Wllgren, Helsingin yliopisto

professori Tuomas Ojanen, Helsingin yliopisto



"Siis 95-prosenttisesti yhtä ja samaa EU-eliittiä. Korkman jopa kaksi kertaa. Tätäkö on laaja kansalaiskeskustelu, suuri valiokunta? Käsittelytavan oikea nimi on juonittelu ja pakottaminen", Kahelin toteaa.



Laaja ja avoin kansalaiskeskustelu valtamediassa

Mitä lehdistö on kertonut kyseisestä pakkopaita-sopimuksesta? Taloussanomia lukuunottamatta anti on ollut köyhää. Suomen tietotoimisto STT:n (jonka omistavat mediatalot) uutisointi 14. joulukuuta oli seuraavanlaista:

"Hallituspuolueet ja keskusta ovat estäneet perussuomalaisten mahdollisuudet jarruttaa eduskunnassa EU:n talous- ja rahaliittoa koskevan esityksen käsittelyä.

Muissa ryhmissä epäiltiin perussuomalaisten äänestyttävän useaan otteeseen asian lähettämisestä valiokuntaan. Tämän estämiseksi Markus Lohi (kesk) esitti asian lähettämistä kaikkiin valiokuntiin.

Äänestyksessä tämä esitys sitten kaadettiin, eikä valiokuntaan lähettämisestä näin voida enää äänestää.

Yksi hankkeen takapiruista oli Tuija Brax (vihr), entinen oikeusministeri. Lohi ja Brax kertoivat STT:lle, että idea syntyi, kun todettiin Lohella ja Petteri Orvolla (kok) olevan perättäiset puheenvuorot keskellä perussuomalaisten ja vasenryhmän hallitsemaa puhujalistaa.

Lohen mukaan itse asiasta eli talous- ja rahaliitosta voi olla eri mieltä, mutta koko illan ilmassa oleva uhka äänestyttämisestä ei häntä miellyttänyt.

Lohi itsekin äänesti omaa, Orvon kannattamaa esitystään vastaan, ja se kaatui äänin 151-9, kun suurin osa perussuomalaisistakin kaatoi sen epähuomiossa."

Toisin sanoen STT:n uutisesta ei käy ilmi lainkaan, mitä talous- ja rahaliittosopimus pitää sisällään, mitä se merkitsee Suomen kannalta. Sen sijaan uutisesta käy ilmi, että eduskunnassa harrastetaan merkillistä (ja lapsellista) juonittelua vakavien, koko kansaa koskevien asioiden käsittelyn yhteydessä, ja että näin toimivat hallituspuolueet.



Demokratiavaje kasvaa

EU-oikeuden tutkija Juha Raitio Euroopan velkakriisistä, arvioi valtioden asemasta ja euroalueen tulevaisuudesta:

"Selvää kuitenkin on, että EU:ssa tiivistyvä talouspoliittinen ohjailu ja yhteinen rahapolitiikka johtavat siihen, että EU-taloudesta tulee jatkossa yhä määräävämpi suhteessa valtiontalouteen. Tällä on toki suora yhteys demokratiaan ja siihen, millä tavoin verovaroja kussakin EU:n jäsenvaltiossa voidaan käyttää. Liittovaltiollistuminen on nykytilanteessa ilmeistä."

"Euroopan unionissa on vuosikausia keskusteltu ns. demokratiavajeesta, jota on pyritty paikkaamaan esimerkiksi Euroopan parlamentin asemaa vahvistamalla tai ottamalla Lissabonin sopimuksessa käyttöön ns. kansalaisaloite (SEU 11(4) artikla). Euroopan unionissa tarvitaan väyliä, joilla kansalaisyhteiskuntaa edustavat kansalaisjärjestöt ja toki myös yksittäiset kansalaiset voivat vaikuttaa EU-tason päätöksentekoon. Ajankohtainen keskustelu Euroopan unionin velkakriisin osalta osoittaa, ettei enää ole selvää edes se, pääsevätkö kaikki jäsenvaltiot vaikuttamaan merkittävien (talous)asioiden päätöksentekoon EU:ssa."

"...Kun kuunteli eilen (13. joulukuuta) perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaa, edustaja Sasia ja varapuheenjohtajaa, edustaja Koskista ja heidän polveilevia selityksiään, vakuuttui entisestään siitä, että lausunnoissaan perustuslakivaliokunta oli ponnistellut tosissaan perustuslain rikkomisen peittelemiseksi. Kiitos tästä perustuslakiamme rikkovasta ja eduskunnan budjettivaltaa riisuvasta pimeyden työstä kuuluu kuuden puolueen hallitukselle..

Suomessa sopimus on päätetty ujuttaa läpi eduskuntakäsittelyn ilman laajempaa kansalaiskeskustelua tavallisena kansainvälisen sopimuksen hyväksymisenä ja voimaantulolakina ilman perustuslain mukaista vaikeutettua menettelyä ja kahden kolmasosan enemmistövaatimusta, vaikka sopimus loukkaa kiistatta Suomen perustuslakia.", sanoo vasemmistoryhmän Yrttiaho.

Demokratiavajetta esiintyy siis aivan koti-Suomessakin.



Petosten kaari on pitkä

Ismo Soukola /ps lausuili 14. joulukuuta täysistunnossa seuraavaa:

"Arvoisa herra puhemies! Kun maassamme järjestettiin äänestys Euroopan unioniin liittymisestä, arveltiin sen johtavan suoraan myös rahaliittoon liittymiseen. Ennen äänestystä silloinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sauli Niinistö vakuutti äänestäjille ja eduskunnalle, ettei näillä äänestyksillä olla luopumassa markasta eikä olla liittymässä euromaiden joukkoon.

Niinistön mukaan asiasta päätettäisiin myöhemmin erikseen oman lakialoitteen muodossa, ja näin siis vuonna 94. Kansa äänesti siten kuin äänesti, ja Suomi liittyi Euroopan unioniin. Sitten oikeusministeriksi noussut Sauli Niinistö perui aikaisemmat lausuntonsa, ilmoitti, että euroon liittymisestä päätettiin itse asiassa jo EU:n liittymislakiäänestyksessä.

Mainittakoon, että kyseisessä äänestyksessä hyväksyttiin myös silloisen kansanedustajan Esko Seppäsen ponsi: "Eduskunta edellyttää, että Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella - -." Tämän ponnen puolesta äänesti myös Niinistö itse."

Soukola jatkaa:

"Tässä hallituksen esityksen käsittelyssä on aika paljon samanlaista palaneen käryä. Onkin erittäin luonteva jatkumo perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sauli Niinistön aloittamalle ja oikeusministeri Sauli Niinistön jatkamalle sumutukselle, että näin merkittävä asia yritetään juosta kiireellä budjettikäsittelyn varjossa kansalta piilossa.

Sopimuksen hyväksyminen merkitsisi Suomen talouspoliittisen itsemääräämisoikeuden tarpeetonta luovuttamista ulkopuoliselle taholle. Taloutensa holtittomasti hoitaneiden maiden takia Suomi määrättäisiin samanlaiseen tarkkailuun, vaikka itse noudattaisimmekin vastuullista talouspolitiikkaa.

Monet unionin suoltamat direktiivit ovat osoittaneet, ettei Brysselissä ymmärretä eroa Keski-Euroopan ja Suomen välillä. On kai todettava, etteivät direktiivit olekaan poliitikkojen kirjoittamia vaan erittäin taitavien lobbareiden aikaansaannoksia niissä samoissa vallan ytimen pöydissä, joissa meidän poliitikkojemme pitäisi olla Suomen etuja ajamassa."

Kommentti: Jussi Halla-aho/ps:

"Ei kyse ole siitä, olemmeko me menossa kohti liittovaltiota vai emme. Me olemme jo siellä. Kyse on nyt vain siitä, mikä on osavaltioiden ja imperiumin työnjako... Nyt näitä toimenpiteitä ei kuitenkaan ajeta poliittisena projektina vaan taloudellisena pragmatismina.

Integraatiota lisäävät toimenpiteet toteutetaan reaktiona integraation itsensä synnyttämiin kriiseihin. Kaikki tietävät, että tälläkään sopimuksella ei ratkaista yli varojen elämisen ja vastuuttoman talouspolitiikan ja yhteensovittamattomien kansantalouksien yhteen runnomisen aiheuttamia ongelmia."



Toimittajan kommentti:

Onneksi EU:sta voi erota! Europarlamentin video aiheesta "Kuinka EU:sta voi erota", suomenkielinen tekstitys:
http://www.europarltv.europa.eu/fi/player.aspx?pid=f5077c6b-3b92-4a1f-8271-c7a49c3bc6e8



Lähteet:

Eduskunta hyväksyi vakaussopimuksen
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/1.htx?id=5457
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/suvl_4_2012_p.shtml
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/6.htx?id=5443
Täysistunnon pöytäkirja PTK 130/2012 vp perjantai 14. joulukuuta 2012
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_130_2012_ke_p_1.shtml
joka kyllä kannattaa lukea kokonaisuudessaan!

Täysistunnon pöytäkirja PTK 128/2012 vp torstai 13. joulukuuta 2012
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_128_2012_ke_p_2.shtml
Täysistunnon pöytäkirja PTK 129/2012 vp torstai 13. joulukuuta 2012, ilta
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/ptk_129_2012_ke_p_1.shtml
Käsittelyvaiheet
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/vex3000.sh?TUNNISTE=HE+155/2012
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/suvl_4_2012_p.shtml

http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/6.htx?id=5443

Talouselämä: EU:n päätösvalta Suomen työeläkejärjestelmään "kasvaa kuin huomaamatta"
http://www.talouselama.fi/uutiset/eun+paatosvalta+suomen+tyoelakejarjestelmaan
Iltasanomat: Erikoinen manööveri eduskunnassa: perussuomalaiset jätettiin yksin
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288524240169.html
Iltalehti: Ansa toimi: Näin eduskunta iski ilmat pihalle perussuomalaisten jarrutuksesta
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012121416454131_uu.shtml
Institute for New Economic Thinking Niels Thygesen
http://ineteconomics.org/people/niels-thygesen