Adressi kuolemantuomion kieltävän kansainvälisen lain puolesta.

Antti Naali
Turku

#1

11.01.2007 03:33

Kuolemantuomio voisi periaatteessa olla ihan hyvä rangaistuskeino joissain tapauksissa, mutta ongelmana on se että koskaan ei oikein voida olla absoluuttisen varmoja tekijän syyllisyydestä.
Ilja Suvanto
Adressin tekijä

#2

11.01.2007 13:14

Asialla on muitakin puolia. Esimerkiksi Saddamin kaulaan pujotettu hirttoköysi on tappanut tähän mennessä yli sata sivullista - ja luku kasvaa. Kyseenalaisen moraalin lisäksi kuolemantuomioissa on aina vaarana väkivallan leviäminen.

Rangaistusmuotona kuolemantuomio on nähdäkseni aina kosto, ei oikeus. Oikeuden tulisi suojella ihmisiä. Myös yllämainittua tapausta on omasta mielestäni täten hiukan hankala laskea oikeuden piikkiin; yhdelle langetettu tuomio vei lukuisia ihmisiä mukanaan.
Tapio Kuosma
Espoo

#3

17.01.2007 09:25

Erinomainen aloite ! On hämmentävää, ettei hallituksemme ole jo tarttunut asiaan. Pienenä valtiona Suomi voisi yrittää olla esikuvana muille edes ihmisoikeusasioissa.

Olen allekirjoittanut adressin ja toivon samalla tukea omalle kansalaisadressilleni ITSENÄISYYDEN, KANSANVALLAN, IHMISOIKEUKSIEN PUOLESTA (http://www.adressit.com/itsenaisyydenpuolesta).

Etukäteen kiittäen
Onnea toivottaen

Tapio Kuosma

J.K. Eräitä tietoja kuolemanrangaistuksesta

Kuolemanrangaistusta on varhaisempina aikoina käytetty lähes kaikissa maissa kaikkein vakavimpien rikosten, esimerkiksi valtiopetoksen ja murhan rangaistuksena. Teloitus oli monasti julkista kansanhuvia. Toisinaan tunnettujen rikollisten ruumis jätettiin teloituspaikalle tai ripustettiin näkyvälle paikalle, kuten kaupungin portille, varoitukseksi. Vielä 1700-luvulla kuolemanrangaistus oli kaikissa Euroopan maissa yleinen rangaistus; muun ohessa varkaat saatettiin tuomita hirtettäviksi. Törkeimmistä rikoksista teloitettavat tapettiin usein hitaalla ja tuskallisella menetelmällä.

Kuolemanrangaistusta on käytetty myös armeijoissa sodan aikana kurinpitokeinona. Sotaoikeudet ovat langettaneet kuolemanrangaistuksia muun ohella kapinasta, karkuruudesta, niskoittelusta ja pelkuruudesta. Myös desantit ja vakoilijat on ollut tapana teloittaa kiinni saataessa.

Seuraavissa (73) valtioissa kuolemantuomio on edelleen mahdollinen:
Afganistan, Antigua ja Barbuda, Bahama, Bahrain, Bangladesh, Barbados, Belize, Botswana, Burundi, Dominica, Egypti, Eritrea, Etelä-Korea, Etiopia, Gabon, Ghana, Guatemala, Guinea, Guyana, Intia, Indonesia, Iran, Irak, Jamaika, Japani, Jemen, Jordania, Kamerun, Kazakhstan, Kiina, Komorit, Kongon demokraattinen tasavalta, Kuuba, Kuwait, Kirgisia, Laos, Lesotho, Libanon, Libya, Malawi, Malesia, Mongolia, Nigeria, Oman, Pakistan, Päiväntasaajan Guinea, Qatar, Ruanda, Sambia, Saudi-Arabia, Sierra Leone, Singapore, Somalia, St. Kitts ja Nevis, St. Lucia., St. Vincent ja Grenadiinit, Sudan, Swazimaa, Syyria, Taiwan, Tadzhikistan, Tansania, Thaimaa, Trinidad ja Tobago, Tshad, Uganda, USA, Uzbekistan, Valko-Venäjä, Vietnam, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat sekä Zimbabwe.
Seuraavissa valtioissa kuolemanrangaistus on mahdollinen, mutta se voidaan määrätä vain poikkeusoloissa, esimerkiksi sodan tai konfliktin aikana.
Albania, Argentiina, Bolivia, Brasilia, Chile, Cookin saaret, El Salvador, Fidzhi, Israel, Latvia sekä Peru.

On valtioita, joissa kuolemanrangaistusta ei ole poistettu lainsäädännöstä, mutta teloituksista on käytännössä luovuttu. Niitä ovat:
Algeria, Benin, Brunei, Burkina Faso, Gambia, Grenada, Kenia, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon tasavalta, Madagaskar, Malediivit, Mali, Marokko, Mauritania, Myanmar, Nauru, Niger, Papua-Uusi-Guinea, Sri Lanka, Surinam, Togo, Tonga, Tunisia sekä Venäjä.

Ihmisoikeussopimukset eivät hyväksy kuolemanrangaistusta. Lähes kaikki Euroopan valtiot ovatkin poistaneet kuolemanrangaistuksen käytöstä. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) 55 osanottajavaltiosta vain kolme eli USA, Uzbekistan ja Valko-Venäjä sallii kuolemantuomion.
Uzbekistanissa ja Valko-Venäjällä ei pidetä virallista tilastoa teloituksista. USA:ssa toimeenpantiin vuonna 2004 yhteensä 59 teloitusta: 23 Texasissa, 7 Ohiossa, 6 Oklahomassa, 5 Virginiassa, 4 Pohjois-Carolinassa, 4 Etelä-Carolinassa, 2 Floridassa, 2 Alabamassa, 2 Georgiassa, 2 Nevadassa, 1 Arkansasissa ja 1 Marylandissa.

Kuolemanrangaistus on käytössä 38 USA:n osavaltiossa. Myös liittovaltion hallituksella ja USA:n asevoimilla on oikeus tuomita ihmisiä kuolemaan. Rangaistus oli kielletty vuosina 1972–1976, kun liittovaltion korkein oikeus oli julistanut sen "julmaksi ja epätavalliseksi rangaistusmuodoksi" ja näin ollen perustuslain vastaiseksi. Päätös kuitenkin kumottiin, ja vuoden 1976 jälkeen USA:ssa on teloitettu yli tuhat vankia.

Vuoden 1976 jälkeen USA:ssa on teloitettu 1.059 vankia (tilanne 14.1.2007) viittä eri keinoa käyttäen. Tuomituista 890 on teloitettu tappavalla ruiskeella. Toiseksi yleisin teloituskeino on ollut sähkötuoli, jossa on kuollut 153 tuomittua. Lisäksi 11 tuomittua on teloitettu kaasukammiossa, 3 on hirtetty ja Utahin osavaltiossa 2 vankia on ammuttu.

Liittovaltion hallitus on teloituttanut vuoden 1976 jälkeen 3 tuomittua. Rikoksesta riippuen tuomiot pannaan täytäntöön joko tappavalla ruiskeella tai noudattamalla sen osavaltion käytäntöä, jossa tuomio on määrätty.

Kuolemantuomio on kielletty 12 USA:n osavaltiossa, Alaskassa, Havaijissa, Iowassa, Länsi-Virginiassa, Mainessa, Massachusettsissa, Michiganissa, Minnesotassa, Pohjois-Dakotassa, Rhode Islandissa, Vermontissa ja Wisconsinissa.

USA:ssa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano oli keskeytyksissä 1967–1976, kun korkein oikeus oli arvioinut sen 'julmaksi ja epätavalliseksi' ja siten perustuslain vastaiseksi. Lakeja ja tulkintaa on sittemmin muutettu, ja kuolemanrangaistus otettu jälleen käyttöön. Kaksoismurhasta tuomittu Kenneth Lee Boyd oli tuhannes teloitettu vuoden 1976 jälkeen. Hänet teloitettiin myrkkyruiskeella 2. joulukuuta 2005.

Vuoden 2004 lopussa kuolemanrangaistusta oli odottamassa 3.315 kuolemaantuomittua, joista 1.464 oli muita kuin valkoisiksi luokiteltuja. Eräissä tutkimuksissa kuolemanrangaistukseen johtaneissa oikeudenkäynneissä on havaittu useita virheitä.

Albaniassa kuolemantuomio on rauhan aikana kielletty, mutta mahdollinen sodan ja hätätilan aikana tehdyistä vakavista rikoksista. Latvia on EU:ssa poikkeus, koska siellä kuolemantuomio on mahdollinen murhasta sota-aikana.

Kuolemantuomio on mahdollinen, mutta tosiasiallisesti kielletty neljässä valtiossa: Kazakstanissa presidentti sääti kuolemaantuomittujen armahduksesta ja elinikäisestä vankeudesta vuoden 2004 alusta. Säädöstä noudatetaan siihen asti kunnes kuolemantuomioiden kieltäminen saadaan ratkaistuksi. Kirgisian perustuslaki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta presidentti on antanut useita perättäisiä armahdussäännöksiä. Tadzikistanin laki sallii ampumisen joistakin rikoksista, mutta 30. huhtikuuta 2004 lähtien presidentin armahdus on mahdollistanut tilalle 25-vuotisen vankeuden. Venäjän laki sallii ampumisen, mutta presidentti on armahtanut vuodesta 1996. Kuolemantuomion tilalle on annettu 25 vuotta vankeutta.

Seuraavissa Etyj-valtioissa kuolemantuomio on kielletty: Alankomaat, Andorra, Armenia, Azerbaidzan, Belgia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Espanja, Georgia, Irlanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kanada, Kreikka, Kroatia, Kypros, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Makedonian tasavalta, Malta, Moldova, Monaco, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, San Marino, Serbia ja Montenegro, Slovakia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tanska, Tšekki, Turkki, Turkmenistan, Ukraina, Unkari, Vatikaani, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Nykyään eniten teloituksia toimeenpannaan Kiinassa, väkilukuun suhteutettuna määrän arvellaan olevan suurin Singaporessa. Teollisuusmaista (OECD) kuolemantuomiota käytetään USA:ssa, Japanissa ja Etelä-Koreassa.

Vuonna 2004 eniten teloituksia tapahtui Kiinassa, arviolta 3.400, ja seuraavaksi eniten Iranissa 159, Vietnamissa 64 ja USA:ssa 59.

Viimeisin kuolemantuomioita täytäntöönpannut Euroopan neuvoston maa oli Ukraina. Ukrainassa teloitukset olivat valtionsalaisuuksia, joista ei tiedotettu edes omaisille, eikä niistä annettu lukuja julkisuuteen. Vuonna 1996 Ukrainassa teloitettiin 176 kuolemaantuomittua. Tuona vuonna enemmän ihmisiä teloitettiin ainoastaan Kiinassa. Teloitukset suoritettiin pistoolinlaukauksella päähän.
*
Suomen suuriruhtinaskunnassa vuodesta 1823 alkaen ja sittemmin itsenäisessä Suomessa rauhan aikana kuolemaan tuomitut armahdettiin muuttamalla rangaistus karkotukseksi tai elinkautiseksi kuritushuonerangaistukseksi.

Viimeisen rauhan aikana teloitetun henkilön väitetään olleen Tahvo Putkonen 8.7.1825. Mainittu pieksämäkeläinen renki tuomittiin miestaposta. Tuomioksi tuli kuolemantuomio kaula katkaisemalla ja hautaaminen kirkkomaan ulkopuolelle sekä 24 hopeatalarin sakot oikeuden halventamisesta, juopottelusta ja pyhärauhan rikkomisesta. Tämän jälkeen langetetut kuolemanrangaistukset muunnettiin karkotukseksi Siperiaan. Aikaisemmin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano oli vaihdellut eri aikoina paljonkin. Esimerkiksi keskiajalla Ruotsissa tapon saattoi sovittaa sakolla.

Suomessa kuolemanrangaistus on poistettu laista vuonna 1949 rauhan aikana tehtyjen rikosten osalta. Koko rangaistusjärjestelmästä se on poistettu vuonna 1972. Suomen voimassa oleva perustuslaki sisältää kuolemantuomion kiellon: ”Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti” (Suomen perustuslaki 7 § 2 momentti).

Vuoden 1918 sisällissodan yhteydessä kuolemanrangaistuksia annettiin ja pantiin täytäntöön yli 20.000. Kuolemantuomioiden laillisuus oli usein kyseenalainen. Suurin osa tuomioista annettiin pika- tai kenttäoikeuksissa, joiden toimivaltaa ei ollut perustettu lailla vaan paikallisen suojeluskunnan tai sotilasjohdon valtuutuksella. Ylimääräiset valtiorikostuomioistuimet asetettiin sodan päätyttyä keväällä 1918 säädetyn lain nojalla tutkimaan punavankien rikoksia, mutta niidenkin antamien kuolemantuomioiden laillisuus oli kyseenalaista. Suurin osa annetuista 550 kuolemantuomiosta, joista noin puolet toimeenpantiin, annettiin osallisuudesta murhiin. Valtiopetoksesta, jonka tunnusmerkistön punaisten yrittämä vallankumous täytti, ei ollut säädetty rangaistukseksi kuolemantuomiota. Maanpetoksen tunnusmerkistö olisi vaatinut Suomen oloa sodassa, mutta tällaista ei ollut laillisessa järjestyksessä julistettu Venäjää vastaan. Mikäli Suomi olisi ollut sodassa, vangiksi saatuja venäläisiä olisi tullut kohdella sotavankeina ampumisen sijasta.

Talvi- ja jatkosodan aikana väitetään pannun täytäntöön noin 550 kuolemanrangaistusta, joista ehkä 90 prosenttia annettiin vakoilijoille ja tuhotöiden tekijöille. Tuossa lukumäärässä ei ole otettu huomioon tapaus Huhtiniemeä ('Huhtiniemen joukkohaudat'; yli 60 vuotta eläneen huhun mukaan Lappeenrannassa toimi kesällä 1944 salainen kenttäoikeus, joka tuomitsi satoja suomalaisia rintamakarkureita kuolemaan; Huhtiniemen joukkohautojen kaivauksia jatkettaneen vuonna 2007).

Taistelutilanteissa ja niiden yhteydessä esimiehen ampumisoikeutta sotapelkuruudesta käytettiin joitakin kertoja. Tunnetuimpia tapauksia lienee aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen teloitus syksyllä 1941.
* * *
kai haavisto
helsinki

#4

05.03.2007 11:46

Kuoleman tuomio on vastuun kantavan valtion viimeinen keino osoitta että kaikki ei ole luvallista. Ja siksi kuolemantuomio murhista ja terrorismista on perusteltua.

Toki Kiinassa ja monissa maissa valtio käyttää kuolemantuomiota terrorin välineenä poliittisia vastustajia vastaan...

Mutta koska adressin tekijän motiivit lienevät siinä, että kieltää tuomion käyttö niissä vastuullisen oikeudenkäytön maissa, jotka taistelevat terrorismia ja sosialismi vastaan en voi pitää adressia kuin törkeänä huijauksena, joka on verhottu inhimillisyyden kaapuun.

En allekirjoita muista huijausta

tuomas latva-pirilä
hyvinkää

#5

28.04.2007 01:53

Mielestäni kuolemanrangaistus on kosto eikä rangaistus. Eihän se rikollinen silloin kärsi tuomiota. Mielestäni elinikäinen tuomio on parempi, kun sillon on vielä jonkinlainen takaportti takaisin vapauteen. Valtion täytyy näyttää olevansa viisaampi kuin rikolliset. Onneksi Euroopassa ei ole enää käytössä oikeastaan missään kuolemanrangaistusta. Joten kirjoitin adressin. Kuolemanrangaistuksen kieltämiselle kaikkialla maailmassa!
Jari Suominen
Turku

#6 Monell elämä

01.12.2007 07:44

on paljon suurempi rangaistus kuin kuolema
Lasse Hätinen
Kuopio

#7

01.12.2007 13:15

kuolemaantuomittu kyllä tulee halvemmaksi valtiolle
Alpo Leppänen
Laukaa

#8

02.05.2008 10:10

EU ottaa vaivihkaa kuolemanrangaistukset taas käyttöön. Lissabonin sopimus sallii kuolemanrangaistuksen poikkeustapauksissa kuten sodan tai mellakan aikana. Varsin kiintoisaa. Sotatilanteen nyt vielä ymmärrän, vaikkakaan en hyväksy, mutta mellakka! Viranomaisethan voivat kutsua vaikka mielenosoitusta mellakaksi, kuten vaikka smash-asem(joka olisi sujunut rauhallisesti ilman viranomaisten provosointia), sitäkin kutsuttiin mellakaksi.
Tässä nyt odotellaan että joku kansanedustajistamme rohkenisi ottaa puheeksi sopimuksen kyseisen kohdan. Vaan taitaa olla turhaa odottelua.
Erkki Leinonen
Helsinki

#9 Säälittävä naiivi idiootti

22.10.2008 19:22

Mietippä kun joku mielipuoli tappaa jonkun läheisesi. Tulee siinä varmaan sinullekkin tekopyhälle idiootille toisenlaiset ajatukset kuolemantuomiosta. Ihanne tilanne olisi että jokainen murhaaja tuomittaisiin ristin kuolemaan kuten vanhoina hyvinä aikoina. Olisi ainakin kunnon pelote niille mielipuolisille satanisteille sun muille hulluille.

Joten miettikää hetki ennen kuin alatte suojella murhaajia ja muita rikollisia.
Ristiin naulitseminen kansainväliseksi rangaistus menetelmäksi!
Siinä teille adressi.