Tornion ensihoito- ja sairaankuljetusten laatu on säilytettävä

Miksi ambulanssin saapuminen kestää pitkään? Miksi ensihoitajat kyselevät kaikenlaista ja suorittavat tutkimuksia? Miksi ambulanssi ei kuljetakaan aina sairaalaan? Saanko minä tai omaiseni hätätilanteessa asiantuntevaa ensihoitoa? Onko asuinkunnassani huolehdittu perusturvallisuuspalveluihin kuuluvan ensihoidon korkeasta laadusta? Mikä on ensihoitopalvelun tulevaisuus?

Taustaa

1970-luvun alusta lähtien ensihoito- ja sairaankuljetustoiminta on määritelty lainsäädännössä, mutta lain ohjaava sisältö on ollut äärimmäisen heikko. Ajat ovat muuttuneet siitä kun ambulanssi kutsuttuna tuli ja kuljetti kyselemättä sairaalaan. Tuon ajan ambulanssipalvelulta ei juuri muuta voinut toivoakaan henkilöstön koulutuksen, heikon kaluston sekä tiedon ja taidon puutteen vuoksi.

Nykyisin puhutaan ensihoitopalvelusta sairaankuljetuksen sijaan. Ensihoitotyöntekijöiden kiitettävällä aktiivisuudella on ollut merkittävä vaikutus ensihoitopalvelun kehittymiseen maassamme. Alan nopeampaa kehitystä ovat jarruttaneet puutteellinen lainsäädäntö, asiasta ymmärtämättömät päättäjät ja virkamiehet sekä ensihoitopalveluun takertunut bisnesajattelu. Käytännön ensihoitotyö on kehittynyt huomattavasti nopeampaa kuin sitä koskeva lainsäädäntö ja ensihoitopalvelusta päättävien tahojen tieto ja ymmärrys.

Mitä ensihoitopalvelu on?

Nykypäivän ensihoitopalvelu on terveydenhuollon erikoistunut osa, joka toimii pääsääntöisesti hoitolaitosten ulkopuolella. Ensihoitopalvelun muodostavat hätätilanteiden hoitoon tarkoitetut eritasoiset ensihoitoyksiköt, jotka liikkuvat tavallisimmin ambulanssiajoneuvoilla, eräissä tapauksissa helikoptereilla. Ensihoitopalvelu tarjoaa ammatillista potilaan tilanarviota ja hoitoa tilanteissa, missä ihmistä on kohdannut jokin akuutti terveydellinen ongelma, tapaturma tai onnettomuus.

Ensihoitopalvelun työntekijöistä käytetään yleisnimitystä “ensihoitaja”, riippumatta henkilöstön koulutuksesta. Ensihoitajien koulutustausta on edelleen kirjava ja yleisimpiä tutkintoja ovat sairaanhoitaja (AMK / opist.), ensihoitaja (AMK), lähihoitaja, lääkintävahtimestari-sairaankuljettaja ja pelastaja. Ensihoitopalvelu suorittaa ensihoitajien harkintaan perustuen myös potilaan kuljetuksen jatkohoitopaikkaan tarvittaessa. Ensihoitopalvelun ambulanssit eivät kuitenkaan ole mikään automaattinen kuljetuspalvelu ja ensihoidon asiakas ei ole oikeutettu päättämään ambulanssilla kuljettamisen tarpeesta.

Ensihoitopalvelun tehtävä

Ensihoitopalvelun perustehtävä on tarjota korkeatasoinen hoito alkamaan riittävän ajoissa äkillisesti sairastuneille ja onnettomuudessa loukkaantuneille. Ensihoitopalvelun toisena tärkeänä tehtävänä on tilan määrityksen jälkeen ohjata asiakkaita käyttämään oikein terveydenhuollon päivystyspalveluita ja antaa asiakasohjausta tilanteissa, jotka eivät vaadi välitöntä hoitoa ja/tai lisätutkimusta. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että ensihoitopalvelun tuottaminen on suunniteltu mahdollisimman tehokkaaksi ottaen huomioon toiminta-alueen erityispiirteet ja käytössä olevat resurssit.

Parhaimmillaan tehokkaasti toimiva ja korkeatasoinen ensihoitopalvelu säästää erikoissairaanhoidon ja muun terveydenhuollon menoja sekä resursseja. Pahimmillaan huonosti toimiva ensihoitopalvelu lisää kuntien taloudellisia menoja ja lisää potilaiden sekä omaisten inhimillisiä kärsimyksiä. Terveydenhuollon päivystäviä hoitolaitoksia keskitettäessä korostuu potilaiden oikeanlainen hoitoon ohjauksen merkitys. Oikeaan sekä tarkoituksenmukaisella tavalla osunut hoitoon ohjaus vähentää turhien, vailla lääketieteellistä perustetta olevien potilassiirtojen määrää, mikä puolestaan vähentää syntyvien ambulanssityhjiöiden määrää. Mitä enemmän ambulanssiyksiköt ovat varattuina tehtäville, jossa niitä ei tarvita, sitä enemmän syntyy ns. ambulanssityhjiöitä ja sitä todennäköisempää on, että hätätilapotilas ei saa tarpeeksi ajoissa ensihoitoa.

Ensihoitopalvelun laadullisia tekijöitä

Laadukkaan kiireellistä ensihoitopalvelua tuottavan järjestelmän keskeisiä tunnusmerkkejä ovat ambulanssiyksiköiden välitön lähtövalmius, porrastettu hälytysohje järjestelmissä, jossa on eri tasoista ensihoitoa tarjoavia ensihoitoyksiköitä, pätevä johto ja vastuulääkäri, vuoroesimiesjärjestelmä sekä tärkeimpänä asiantunteva henkilökunta.

Pienet kunnat ovat kansanterveyslain (1972/66) voimaan tulon jälkeen hankkineet säästösyistä ensihoitopalvelua, jossa useissa tapauksissa kuntapäättäjien mukaan on riittänyt virka-ajan ulkopuolella ambulanssiyksiköiden ns. varallaolovalmius. Tämä tarkoittaa ensihoitotehtävän tullen jotain muuta kuin välitöntä tehtävälle lähtövalmiutta (usein yli 15 minuuttia). Tämän seurauksena hätätilapotilaiden tavoittaminen ajoissa ja riittävän aikainen ensihoidon aloittaminen on täysin mahdotonta. Kuntapäättäjät ovat päätöksillään edesauttaneet lähes 40 vuotta kestänyttä hätätilapotilaiden ”holokaustia”.

Ensihoitopalvelun hälytysohje

Vuodesta 1994 on Suomessa virallisesti puhuttu ensihoidon perustasosta ja hoitotasosta (asetus sairaankuljetuksesta 1994/565). Alueilla missä on päädytty järjestämään ns. porrastettu ensihoitopalvelu perustasoisilla ja hoitotasoisilla ambulanssiyksiköillä, tulee näiden yksiköiden hälytysohje palvella hoitovalmiutta mitä nämä yksiköt pystyvät tarjoamaan. Esimerkiksi Torniossa päättäjät eivät ole ymmärtäneet tähän mennessä perustason ja hoitotason ambulanssiyksiköiden hälytysohjeen merkitystä ja tehtyjen päätösten johdosta hoitotason ambulanssiyksikkö ei useissa tapauksissa ole ehtinyt ajoissa hätätilapotilaan avuksi, koska on ollut sidottu kiireettömään tehtävään. Joukossa on tapauksia, jotka eivät kestäisi ”päivän valoa” Tornion kaupungin maineen kannalta.

Lääkkeelliseen ja vaativiin hoitotoimenpiteisiin kykenevä hoitotason ambulanssiyksikkö tulee hälytysohjeella varata vain ja ainoastaan ns. kiireellisiä ensihoitotehtäviä varten. Perustason ambulanssiyksikkö suorittaa hälytysohjeen mukaan kiireettömiä / matalariskisiä tehtäviä ja toimii hoitotason yksikön tukiyksikkönä.

Ensihoitopalvelun johto ja vastuulääkäri

Ajat ovat muuttuneet siitä kun riitti, että ensihoitopalvelun johto ymmärsi jotain autoista ja bisnesajattelusta. Sivistyneissä ensihoitojärjestelmissä tämän päivän ”ensihoitopalvelun mestareilta” edellytetään vähintään ammattikorkeakoulutasoista tutkintoa, esimieskoulutusta, vuosien työskentelyä perus- ja hoitotason ensihoidossa, toistoja vaativista ensihoitotehtävistä, laaja-alaista näkemystä koko terveydenhuollosta sekä kehittämiskykyä ja näkemystä sekä ensihoitotyöhön orientoitunutta asennetta. Lisäksi laadulliset vaatimukset ovat huomattavasti korkeammat kiireellistä ensihoitopalvelua tuottavan organisaation johdolla kuin esim. sairaaloiden välisiä kiireettömiä potilassiirtoja tuottavan ambulanssipalvelun esimiehillä. Ensihoitopalvelua tuottavan organisaation esimiestahon on oltava suunnannäyttäjä ja henkilöstön tuki, jota ensihoitotyöntekijät arvostavat.

Tehokkaan operatiivisen toiminnan ja lääketieteellisen oikeellisuuden kannalta on tärkeää, että ensihoitopalvelun tukena on ensihoitoa tunteva asiantuntijalääkäri. Sairaankuljetusasetuksen (1994/565) mukaan terveyskeskuksen tulee osoittaa ensihoidon vastuulääkäri, joka ohjaa ja valvoo ensihoitopalvelua. Tähän mennessä ohjauksen ja valvonnan taso on ollut riippuvainen tehtävään osoitetun lääkärin kiinnostuksesta, asenteesta, perehtyneisyydestä ja halusta kehittää ensihoitopalvelua.

Ensihoitopalvelun henkilökunta

Tärkein ensihoitopalvelun laatuun vaikuttava tekijä on osaava ja ensihoito-orientoitunut henkilökunta, joilla on kokemusta ja toistoja erilaisten ensihoitotehtävien hoitamisesta. Eräissä lähteissä oman alansa asiantuntijuuden saavuttamiseksi on esitetty keskimäärin kymmentä vuotta ja tämä väittämä on helppo allekirjoittaa myös ensihoitotyön osalta. Suomessa on nykyään yleisesti noudatettu mallia, jossa hoitotason ensihoitajilta on edellytetty vähintään sairaanhoitajan tutkintoa, aiempaa päätoimista työskentelyä ensihoidon perustasolla vähintään kaksi vuotta, valtakunnallisen teoriatentin sekä paikallisten tenttien ja testien hyväksyttyä suoritusta. Lisäksi hoitotason ensihoitajilta on edellytetty näyttöä ja toistoja vaativien ensihoitotilanteiden hallinnasta. Perustason ensihoitajalla tulee olla nykykoulutuksista vähintään ensihoitoon suuntautunut lähihoitajan tutkinto sekä vaadittavat teoria- ja käytännöntestit hyväksytysti suoritettuna.

Ensihoitopalvelun tulevaisuus

Uuden terveydenhuoltolain (voimaan 5/2011) myötä ensihoitopalvelun järjestämisvastuu siirtyy kunnilta sairaanhoitopiireille ja kuntien ensihoitopalvelun sopimukset tulee päättyä 31.12.2012. Uuden lain myötä sairaanhoitopiirien on laadittava yhdessä alueen kuntien kanssa palvelutasopäätös, jossa määritellään ensihoitopalvelun laadulliset tekijät. Keskeisiä palvelutasopäätökseen liittyviä asioita ovat esim. tavoitteet potilaiden tavoittamisajoista eri kiireellisyysluokan tehtävissä sekä perus- ja hoitotasoisten yksiköiden määrä ja sijoittelut alueella. Ensihoitopalvelun asetuksessa määritellään ensihoitotyöntekijöiden koulutus- ja pätevyysvaatimukset.

Sairaanhoitopiirien on järjestettävä uuden lain myötä päätoiminen ensihoidon vastuulääkäri, jonka tehtävänä on suunnitella alueellinen ensihoitopalvelu sekä ohjata ja valvoa sitä. Laki suosittelee myös sairaanhoitopiirejä järjestämään ensihoitopalvelun kenttäjohtojärjestelmän, jossa toimivien lääkintäesimiesten tehtävänä on toimia 24/7 alueen ensihoitopalvelun operatiivisena johtajana.