Tämä kommenttipalsta on täyttynyt vaivihkaa - sanotaan -
erittäin vaikeista tunteista, ja sillä on oma ymmärrettävä
tehtävänsä periaatteessa ymmärryksen ylittävää tapahtumaa käsiteltäessä.

Tahtoisin kuitenkin muistuttaa tämän adressin alkuperäisestä ideasta:
tarkoitus on välittää kollektiivinen viesti syvästä huolesta, muutosvaatimuksista ja
vastuunkannosta tiiviissä,ymmärrettävässä ja vakuuttavassa muodossa viranomaisille.
Ongelma on nyt seuraavanlainen: Adressia ollaan tätä nykyä toimittamassa
oikeusasiamiehelle (,joka oikeuskanslerin lisäksi toimii ylimpänä ja puolueettomana laillisuusvalvojana Suomessa). Oikeusasiamies (taikka -kansleri) EI kuitenkaan ota käsittelyyn/tutkintaan sellaisia tapauksia, jotka jo ovat vireillä toisella viranomaistaholla. Ja kuten nyt tiedämme, koneisto on reagoinut: syyttäjälaitos, poliisi, Valvira, sosiaali- ja
terveysministeriö (mahdollisesti sisäasiainministeriön kanssa), lapsiasiavaltuutettu sekä
todennäköisesti kaikki lapsiasioiden kanssa tekemisissä olevat 3. sektorin toimijat ovat (vihdoin) aktivoituneet. (Tässä toivossa elämme.) Se mikä tulee muuttumaan tässä maassa, nähdään kuukausien, ehkä vuosien päästä (Britannian mallia odotellessa). Päitä tulee putoamaan.

Edellä sanottuun viitaten olisi adressin kannalta akuuttia miettiä sille ehkä otollisempaa
kohdetta (ellei sitten haluta, että se edustaa sinänsä tärkeää symbolista elettä...?). Lisäksi siihen sisällytettyä vaatimusta olisi mietittävä ja tarkennettava, koska "tytön kuolemaan johtaneiden asioiden ja lastensuojelun päätösten perusteellista tutkintaa ja asiaankuuluvia seurauksia ja syytteiden nostamista" ajaa jo syyttäjälaitos kihlakunnansyyttäjä E.Velitskin johdolla ("Tutkinnassa mennään niin ylös kuin tarve vaatii. Kukaan ei ole rikosoikeudellisen
vastuun ulkopuolella tässä asiassa." E.Velitski, IS 4.9.2012).

Niinpä olisi palattava mielestäni perusasiaan. Näkisin, että jäädessään vain symboliseksi eleeksi tämä adressi ehkä hieman vesittyisi, sillä uskon, että jo annetuissa n. 22000 äänessä (ja lisää varmasti tulee!) on valtava piilevä potentia, jos se osataan ja tajutaan kanavoida tarkoituksenmukaisesti. Jos tästä massasta löytyisi esim. sosiaalihuoltolain tuntijoita, niin tämä adressi voisi olla merkittäväkin kansalaisaloite mahdollisesti jopa lakimuutoksille (Esim. lastensuojelussa kuulemisvelvollisuuden ikää olisi ehdottomasti alennettava 12 ikävuodesta ja koko lastensuojelujärjestelmä olisi selvästi saatettava ulkoisen valvonnan alaiseksi, esim. aluehallintovirastojen[?] yms.). Tai ihan mitä tahansa muuta perusteellisesti mietittyä. Mutta yhtä kaikki vetoaisin teihin kanssaihmiset, että itse kukin virittäisi verbaalipatteristonsa ja kohdistaisi energiansa niin, että tämän adressin vaikutukset pyrittäisiin rakentavasti maksimoimaan. Me ollaan se velkaa.

****
Snadisti off topic (ja tiedän kyllä: "Nil est dictu facilius"):
Kun kouristelemme kaikki nyt infernaalisen äärivitutuksen vallassa, on hyvä muistuttaa itseään, että tämän maan väkivaltaperinne, salattu alistaminen ja kielentämätön vihamielinen ilmapiiri ei muutu, jollei me muututa. Ei muutu, jollei ME muututa.


(Eerika, rakas pieni, oravainen: mä toivon sydämeni pohjasta, et sulla on siellä
oikea isä, joka pitää sylissä ja halaa: http://www.youtube.com/watch?v=MogYd840Wcg)

#463: MH - adressin muotoilusta ja kohteesta

Viisaita ajatuksia! Viesti 463...

On aika tavallista ja loogista, että kun ihmisillä tulee mitta täyteen, ryhdytään johonkin - usein tunnekuohun siivittämänä!

Mutta hyvä olisi ensin selvittää faktat ja reaaliset seikat, ettei hyvä idea kaadu omiin kuoppiinsa.

Tämän adressin aloittajalla on ollut ihan hyvä ja inhimillinen motiivi. Kansan ääni on tärkeä. Mutta melkein aina sen tie kulkee virallisen järjestelmän kautta: -  Eduskunta säätää lakeja, uudistaa niitä, korjaa, jne. Se on tosiaan meko hidas tie? Muistammehan, kuinka Jokelan koulun ampumistragedian yhteydessä viranomaiset ryhtyivät (muka) "kiireellisiin" aselain uudistuksiin!  No, lähes 5 vuotta on kulunut? Missä mennään?

Toiseksi. Kansan mielenilmaukset ovat aika tempovia? Vaahdotaan sitä vastaan, sitten tätä, sitten taas tulee uusi ilmiö. Mutta pitkäjänteistä, ruohonjuuritason työskentelyä?  Sitä harvemmat kansalaiset tekevät? Ja juuri sillä tasolla, mm. lastensuojelujärjestöjen ja vapaaehtoistenkin voimin,  sillä tasolla voitaisiin ja voidaan todella auttaa monta pientä lasta ja nuortakin!

Maijaliisa Hiekkanen