#26: -

Olet oikeassa. Ainoastaan työttömänä ollessani minulla on tunne että voin hallita omaa elämääni. Kaikki kiusaaminen ja tarve siihen kumpuaa heikosta itsetunnosta ja erilaisuuden sietämättömyydestä. Tai siitä ettei saa ihailun kohteelta haluamaansa "huomiota". Kiusaamisen mahdollisuudet ovat rajattomia em.tapauksissa omien kokemustenikin perusteella.

Itse olen joutunut kokemaan kiusaamista koska en ole luonteeltani erityisen sosiaalinen ja viihdyn kotona. Olen kuulemma "salaileva ja epäluotettava" koska en kuulu Facebookiin enkä muihinkaan sosiaalisiin medioihin. Samoin olen saanut kuulla olevani epänormaali uskonnollisen vakaumukseni takia. Koska keskityn työpaikalla työntekoon enkä juoruiluun ja omien asioiden hoitamiseen olen "eristäytyvä". Jokaisesta pienestäkin virheestä tehdään ammattitaitooni vihjaileva kommentti kaikkien kuullen. Kun minulla oli vaikea elämäntilanne vitsit olivat muutenkin vähissä - saati sitten kun siitä tehtiin oikein vitsailun aihe. Sitten päästiinkin haukkumaan huumorintajuttomaksi kun en ymmärtänut "vitsiä" kun syytettiin mm. työtuntien lisäämisestä ostopalvelutöissä omaan "pussiini", ym. muuta yhtä "hauskaa" ...

Itse asiassa olen nyt yli 20 vuotta työelämässä olleena ja suurimmaksi osaksi kiusatuksi joutuneena pätkätyöläisenä miettinyt vakavasti eläkkeelle hakeutumista - syystä etten enää jaksa olla kiusattavana enkä edes koe enää minkäänlaista mielenkiintoa töitten tekemiseen muille. Yrittäjäksi en ryhdy. Se on liian epävarmaa ja verottaja vie tuhkatkin pesästä.

En myöskään aio luopua uskonnollisesta vakaumuksestani, mielipiteistäni, enkä periaatteistani. Aion olla lihava ihan kiusallanikin. Muut eivät päätä siitä miltä minun pitäisi heidän mielestään näyttää ja millä tavoin elää.

#26: -

Muuttoalalla kiusatut päätti ainakin ottaa kantaa julkaisemalla tämän biisin kokemastaan kohtelusta : http://www.youtube.com/watch?v=Gjeyj0QsoW8