Kun on tuota heinänkorjuu-urakointia ja omaa heinäntekoa tullut "harrastettua" kymmeniä vuosia aidassa olevilta ja aitaamattomilta pelloilta, niin eipä ole ollut eroa rehuanalyyseissä, säilyvyyksissä, eikä -määrissä, ja hyvin on kaupaksi käyneet. Bakteereista puhuvien kannattaisi opiskella ja tutkiskella asioita muutenkin kuin laput silmillä. Sormikoneilla aloittaneena, ja nyt uudempaa tekniikkaa käyttäneenä tiedän, että niittomurskaimella ajettaessa myyrät(hiiret) ja hiiren pesät poikineen(varsinkin vain 1 sato kesässä otettaessa), sekä jäniksenpoikaset jauhaantuvat rehun sekaan, ja ne on vähän eri asia kuin joka sontakokkare. Sekin hieman huvittaa, kun nuo vain yhden sadon kesässä pellolta ottavien elukatkin luultavasti elävät ja tuottaa, vaikka sen edellisvuoden kulokonkin kaikkine hiirenpesineen ja -poikasineen niille syöttävät.

#77: -  

 Muistan, kun  tuorerehua alettiin aikoinaan ensimmäisiä kertoja tekemään, ja sillointällöin silppuri haukkasi maata pehmentyneeseen peltoon tulleiden raiteiden, tai muiden "kuoppien" takia niin, että kuorma näytti välillä maakuormalta. No, sitähän mentiin kuorman päälle, ja nakeltiin likainen rehu pois, "ettei rehu mee pilalle". Mutta pian siihen hommaan laiskuttiin, ja maata haukatessa lyötiin vain setoriin lisää kierroksia. No miten rehun laatu,kun maata seassa; ei havaittavaa eroa entiseen. Kun nuo nykyiset koneet on pirun painavia, ja teliakseleita käytetään ymmärrettävistä syistä, niin sarkojen päät ja vähänkin pehmeämmät pellonkohdat ovat ravalla, ja kyytiinhän sitä maata usein nousee, vaikka kuinka noukinta nostaa. Niin ja nykyään on vielä usein rehussa lisänä niittomurskaimen kareelle nostama ja silppuama paalimuovijäte; kuinkahan se ammun mahasto sen sulattaa?