Koira kesytettiin sudesta 10.000 vuotta sitten, sen jälkeen ja ennen sitäkin on ihmisen ja suden rinnakkaiselo perustunut molempien omiin reviireihin, luonto on järjestänytkin asian oivallisesti, koska se on toiminut ikiaikaisesti ja molemmat lajit esiintyvät pallollamme kiistatta edelleen hyvin yleisesti, monin paikoin liiankin yleisesti (esim. Espanjan pyrkimys neuvotella maan suden direktiivi-status uudelleen EU:n kanssa).

Ihmisen omassa pyrkimyksessä hyväksyä susi ydinreviirilleen on kysymys liiallisesta viisaudesta (johon nykyihmisellä on kovasti taipumusta monessa muussakin suhteessa) eikä se tule toimimaan.

Ensinnäkin se olisi suden loppu omana lajinaan (olisi kotikoiria ja villikoiria), koska kaikilla lajeilla on sisäänrakennettuna pyrkimys mahdollisimman helppoon ruoanhankintaan, mikä sudella/villikoirallakin tapahtuisi nykyihmisen lähellä kuten sudesta - koiraksi kesyyntymisvaiheessa ruoanhankinta tapahtui aikanaan luolaihmisen läheisyydessä.

Toisekseen haitat ihmiselle eivät ole hyväksyttävissä, niin kuin luolaihmisetkään eivät niitä aikanaan hyväksyneet ja huolehtivat villisusilajin jatkumisen hyväksymättä niitä omille reviireilleen.

Tässä onkin paradoksia kerrakseen: ollaan suojelemassa sutta (omassa ekolokerossaan - ei ihmisten pihoissa - tarpeellisena lajina) mutta lopputulemana vietäisiin sudesta koiraksi evoluutio loppuun, missä meillä olisi sen jälkeen erämaiden ja villin ja vapaan luonnon susi? Kyllä ne "kaikki" tulisivat nurkkapieliin, jos huomaavat ihmisen - ainoan vastustajansa - heidät siihen sallivan jääväksi.

Tämä adressi on erittäin tärkeällä asialla, perustotuudet tahtovat vain unohtua nykyihmisen liiallisen viisauden vuoksi. Jos ihmisellä ei ole tarpeellista viisautta, luonto iskee takaisin, se ei nimittäin ole ihmisen kyytiläisenä, vaan luonto vie ja ihminen vikisee.

#3498: - Perusasian hahmottamiseksi

Onpa piiiitkästä aikaa asiallista ja viisasta tekstiä! Kiitos kirjoittajalle!