Alkoholismi (lat. Alcoholismus; ICD-10: F10.2[1]) on riippuvuus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholistin on vaikea kontrolloida juomistaan, joten hän kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan juomiseen (Alcoholismus chronicus)

Alkoholismi on tila, jossa alkoholiin on jo päässyt kehittymään riippuvuus. Se on pitkälle kehittyessään hengenvaarallinen ja päättyy usein kuolemaan; erityisesti maksasairauksien ja sisäisen verenvuodon takia. Alkoholistien keskuudessa on lisäksi riskejä saada alkoholimyrkytys, joutua alkoholin vaikutuksen alaisena onnettomuuksiin, kuolla väkivallan uhrina tai tehdä itsemurha.

Alkoholismi voi aiheuttaa myös mielenterveydellisiä häiriöitä, kuten alkoholipsykoosin. Yksi alkoholipsykooseista on juoppohulluus eli delirium tremens, joka voi seurata runsaan juomisen äkillisestä loppumisesta. Toinen alkoholipsykoosin muoto, alkoholiaistiharhaisuus ilmenee elävän tuntuisina aistiharhoina. Deliriumia siihen ei kuulu.

Alkoholin liikakäyttö voi aiheuttaa lisäksi masennusta ja paniikki- tai muita ahdistuneisuushäiriöitä. Alkoholin aiheuttamat aivovauriot ja neurologiset sairaudet voivat syntyä myös alkoholin lopettamisvaiheessa ellei muun muassa vitamiinitasapainosta ole kyetty huolehtimaan alkoholin lopettamisvaiheessa, vahvin näyttö tukee B1-vitamiinin puutteen osuutta Wernicken ja Korsakoffin oireyhtymien synnyssä.

Alkoholisairaudet koskettavat tavallisesti myös alkoholistin läheisiä. Tällä hetkellä alkoholistit ovat pääasiassa miehiä, mutta naisalkoholistien määrä on myös kasvanut viime vuosina. Nuorten osalla tyttöjen alkoholinkäyttö on ylittänyt poikien alkoholinkäytön eräissä ikäryhmissä.

Alkoholiriippuvuus on monille erittäin vaikea katkaista. Alkoholismin ensimmäisiä oireita on sietokyvyn nousu. Tämä on ajan myötä hyvin vaarallista, sillä jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, ja solut vaurioituvat. Tuolloin alkoholistin on entistä vaikeampi irrottautua, sillä tässä vaiheessa suorituskyky nousee alkoholin nauttimisen seurauksena, ja vieroitusoireet ovat kovat. Tilanne on vaarallinen, sillä sietokyky on tuolloin pudonnut.

Taipumus alkoholismiin on osin geneettistä. Alkoholismia on myös jaettu erityyppisiin alatyyppeihin. Alkoholismi näyttää liittyvän ainakin serotoniini- ja dopamiinivälitteisten neuraalijärjestelmien toimintaan. On epäilty, että esimerkiksi I tyypin alkoholismi kehittyy vain, jos dopamiiniaineenvaihdunnan seurauksena henkilö saa ylisuuren dopamiinistimulaation etanolista, ja tällöin alkoholin euforisoiva vaikutus on ylivoimakas: seurauksena on välitön halu saada lisää alkoholia.

Dipsomania tarkoittaa kausijuopottelua: dipsomaanille tunnusomaista ovat rankat, päiviä tai viikkoja kestävät ryyppyputket, joiden välissä on selviä kausia. Puliukko on kansanomainen nimitys rappioalkoholistille, joka on yhteiskunnasta kokonaan pudonnut henkilö, jolla ei esimerkiksi ole asuntoa ja jonka sosiaaliset kontaktit rajoittuvat lähinnä toisiin alkoholisteihin ja poliisiin. Sana puliukko tulee ruotsin sanasta polityrgubbe ja viittaa rappioalkoholistien tapaan etsiä päihtymistä kaikista saatavilla olevista tuotteista, kuten huonekalukiillotusaineesta ("pulituuri" tai "puli"), jossa kiilloittavat aineet olivat spriihin liuotettuja.

#1991: - Dipsomaniasta rappioalkoholismiin

..ja tuo sinun avautumisesi liittyy millä tavalla tähän adressiin? On kyllä hienoja ihmisiä, kun automaattisesti kaikki yökerhossa käyvät ovat alkoholisteja tai juoppoja. Hieno maailma.