Ei raamattu ole Herra meidän Jumalamme lakikirja ja asetukset. Pyhä Raamattu on ihmisen kirjoittama aikalaiskirja joka kertoo ajastaan ja siitä mitä silloin on ollut ja ihmisten mietteitä siihen aikaan. Sitä ei voi elää kirjaimellisesti nykyisten lakien ja asetusten mukaan, eikä se ole missään tapauksessa tarkoituskaan. Rakkaus on vihaa ja tuomitsemista tärkeämpää, jo raamattu sen kieltää; "älä tuomitse jottei sinua tuomittaisi". Jos kirkko jatkaa linjaansa, on seuraavan hallituksen asia miettiä onko meillä sijaa valtion kirkolle, itse toivoisin että ei. Sitä paitsi kuka oikeasti uskoo että joku itkee ja pelkää avioliiton asemaa ja kertoo siitä kansanedustajalleen, ei ihan tästä maailmasta olevaa puhetta...

#44: Ei raamattu ole Herra meidän Jumalamme lakikirja ja asetukset. Pyhä Raamattu on ihmisen kirjoittama aikalaiskirja joka kertoo ajastaan ja siitä mitä silloin on ollut ja ihmisten mietteitä siihen aikaan. Sitä ei voi elää kirjaimellisesti nykyisten lakien ja asetusten mukaan, eikä se ole missään tapauksessa tarkoituskaan. 

Niin, mitä tuossa yrität sanoa? Raamattu kuvaa aikaansa ja Raamatussa laki on korvattu Apostolien opetuksella. Entä profetiat ja apostolien opetus? Mikä osa opetuksesta on se, jota Jeesus käski heidän opettaa meitä pitämään, tai nykykäännöksessä noudattaa?

Matt. 28: 18 Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. 19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen 20 ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

Eli eikö opetus siveellisestä elämästä enää koskekaan meitä? Ottakaa nyt kantaa, itse ainakin olen ymmälläni, kun piispa toisensa jälkeen on valmis luopumaan osasta oppia. Kai sille on oikeat perustelut, vai onko? Naispappeus on selvästi ymmärrettävissä ajallisena kysymyksenä, sitä ei ole ilmaistu opetuksena vaan sivulauseissa, mutta miten siveellisyys, jota Raamatussa opetetaan selitetään ajallisena? Himo kuuluu ihmisen luontoon, genetiikka selvittää yhä tarkemmin synnynnäisiksi ymmärrettäviä taipumuksia, joten meneekö rajaa kohta enää ollenkaan?

Ollaanko jo menty niin pitkälle, että virallinen käsitys ei ole enää, että Raamattu on Jumalan sana? Näin ymmärsin kyllä viime viikon Iltasanomista Helsingin seurakuntayhtymän kannaksi, mutta onko se myös muiden kanta? Puuttuuko tässäkin vain kirkkojärjestyksen muutos?

PS. Pahoittelen anonyymiyttäni, mutta en aio tulla leimatuksi fundamentalistiksi tai muuksi kirkon hajoittajaksi kysymällä tai tuomalla esiin olennaisia kysymyksiä. Vastauksia silti toivon, omassa seurakunnassakin papit tuntuvat olevan yhtä ymmällään ja välttävän vastauksia jos ei ole juuri tätä adressia vastustava kanta. Ainakin kun kysyy, kuten opetetaan, ei tämän adressin näkökulmalle löydy vastauksia. Eikö enää kuulu kysyäkään?