Joni Talviselle tahtoisin pistää vastakommenttia.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että kukaan ei ole väittänyt, etteikö raiskausta järkyttävämpiä asioita olisi olemassa. Raiskaus on loppujen lopuksi melko samalla tapaa vaikea kokemus kuin tuo mainostamasi sodan eturintama: molemmat aiheuttavat jokapäiväistä piinaa, ero tosin siinä, että jälkimmäisessä joutuu taistelemaan hengestään. Raiskattu taas taistelee mielenterveydestään. Itselleni ei ole niinkään selvää, kumman valitsisin - henkeni vain mielenterveyteni?

Toisekseen ihmettelen suuresti, miten kehtaat vähätellä raiskauksen traumaattisuutta. Toisen ihmisen totaalinen alistaminen seksuaalisesti vastoin tämän omaa tahtoa on nöyryyttävämpää kuin esimerkiksi tämän hakkaaminen ikinä voisi olla. Ja usko pois, jos sille alueelle jotain väkisin tungetaan, vaikka ilman suurempaa väkivaltaa, se ei tunnu miellyttävältä - se on törkeintä mitä naiselle ikinä voi tehdä.

Uskon kuitenkin, että raiskauksen uhriksi joutuminen on miehille paljon traumaattisempaa kuin naisille. Se voi olla huomattavasti nöyryyttävämpää: yleisesti heikompana pidetty sukupuoli hyväksikäyttää törkeästi tai saman sukupuolen edustaja tavallaan pettää luottamuksen. Pahinta se, että joka ikinen kerta kun vaihtaa vaatteet tai käy suihkussa, muistaa tuon hyväksikäytön.

Raiskaus on aina väkivaltainen teko.

Allekirjoitin. Raiskauksille kovempi tuomio ja uhreille, niin miehille kuin naisille, enemmän kriisiapua.

#305: Ana Casares - A-HA THE GREATEST MUSIC BAND ALL TIMES 

 

a