Jos lapsesi on herkkä tai sinulle tärkeä, kannattaa harkita muuta seuraa uimaseuraksi. Jos sinulle lapsesi uintimenestys on tärkeää, kannattaa hankkiutua sponsoriksi Raisuun ja hyviin väleihin valmennuksen kanssa - niin saatat saada lapsellesi hyvää valmennusta. Jos lapsesi sairastaa, loukkaantuu, kasvaa myöhemmin kuin muut tms. eikä siis ole valmentajalle pontentiaalinen kultakimpale joka ui EM ja MM tasolla teini-iässä, todennäköisesti valmennusta ei saa. Jos menet tästä asiasta valittamaan, lapsesi joutuu syrjinnän ja kiusauksen kohteeksi.

Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsesta tulee nuori yläkouluikäinen, on lapsen itse otettava vastuu  valmentajien kanssa keskustelemisesta, koska vanhempia ei siihen hyväksytä - olipa kyse sitten sairasteluista, kouluvalinnoista, kisalajien määrästä toipilaana jne. Mikäli vanhempana keskustelet asiasta alaikäisen nuoresi puolesta, valmentaja huutaa siitä nuorelle. Tätä kutsutaan koirakouluksi, joista kaikki eivät selviä ehjänä. Pahimmillaan rikkoo psyyken, vähimmillään pilaa kaiken mikä liittyy uimiseen - ellei satu olemaan yksi niistä, jotka saavat paistatella oman hetkensä valmentajan  suosion keskipisteessä - kunnes kehitys uimarina loppuu tai muuten vaan menee sukset ristiin.

Hiljaiset hyväksyjät seurassa, joiden asiat ovat hyvin ovat yhtä pahoja kuin ne jotka ongelman aiheuttavat, koska eivät tee mitään asioiden muuttamiseksi paremmaksi. He mahdollistavat jatkuvan kiusaamisen ja epäasiallisen toiminnan. On helppoa olla tyytyväinen ja sokea, kun omalla lapsella on asiat hyvin.

Ei nämä asiat vuodessa kahdessa miksikään muutu, kun ovat jatkuneet jo kymmeniä vuosia.

#58: LapsensaPelastanut - Uimarikato yläkouluikäisissä 

On se kumma kun tuollaisesta valmentajasta ei päästä eroon, kun muissa seuroissa erotetaan ilman syytäkin