Miksi psykoterapiaa ei ole turvattu työkyvyttömyyseläkeläiselle?

Varsinkaan tilanteessa jossa sitä ei edes tarjottu -ennen- työkyvyttömyyseläkettä vaikka selvästi olisi ollut hyötyä (masennuksesta toipumiseen) ? Ja varsinkaan tilanteessa jossa eläkettä ei ole itse edes hakenut vaan kuntoutustuki muuttui seuraavan b-lausunnon myötä eläkkeeksi koska "päivät tuli täyteen", ikä ja ammatti huomioon ottaen -> potkaistaan eläkeelle. 

Ja kun sairaudesta vihdoin toipuu, kuntoutusmahdollisuudet onkin viety. Kela ei korvaa terapiaa eikä ammatillista kuntoutusta. Miksi? Mitä järkeä on maksaa eläkettä loput vuosikymmenet kun hakija on motivoitunut takaisin työelämään, psykoterapian turvin? 

#34: epätoivoinen! -  

 Tuosta kirjoituksesta tuli mieleen tärkeä selvennys pysyvän eläkkeen ja ns. kuntoutustuen (määräaikainen sairaseläke, joka alkaa sairauden jatkuttua yli 300 pv:n sairaspäivärahankauden jälkeen). Kuntoutustuella oleva voi hakea ja saada Kelan tukemaa psykoterapiaa. Käsittääkseni eläkettä ei voi hakea, jos potilas ei sitä halua, hänhän joutuu tekemään siitä myös oman hakemuksensa Kelalle / työeläkeyhtiöön, jota ennen asia ei etene. Ennen psykoterapiaan lähettämistä tehdään ns.psykoterapia-arvio, jolla pyritään myös välttämään terapian keskeytyksiä. Myös ns. ostopalvelurahoja on käytettävissä.

Vielä tuosta eläkkeellä olevien kuntoutuspsykoterapiaan pääsystä. On kurjaa, ettei Kela ajattele ollenkaan ihmisten elämänlaatua. Ei somaattisesti sairastakaan ohiteta kuntoutuksessa vain sen vuoksi että on eläkkeellä ajatuksella, että et ole enää tuottava yhteiskunnan jäsen, joten esim. polvesi saa särkeä ja olla viallinen kun et käy töissä.Toki jonkinlaista kuntoutusta on mahdollisuus saada julkiselta sektorilta ainakin somaattisiin sairauksiin. Mielestäni osa jo eläkkeellä olevista hyötyisi myös kuntoutuspsykoterapiasta ja eläkeikäisiäkin pyritään nykyään pitämään työelämässä edes osa-aikaisesti.