#34: epätoivoinen! -  

 Tuosta kirjoituksesta tuli mieleen tärkeä selvennys pysyvän eläkkeen ja ns. kuntoutustuen (määräaikainen sairaseläke, joka alkaa sairauden jatkuttua yli 300 pv:n sairaspäivärahankauden jälkeen). Kuntoutustuella oleva voi hakea ja saada Kelan tukemaa psykoterapiaa. Käsittääkseni eläkettä ei voi hakea, jos potilas ei sitä halua, hänhän joutuu tekemään siitä myös oman hakemuksensa Kelalle / työeläkeyhtiöön, jota ennen asia ei etene. Ennen psykoterapiaan lähettämistä tehdään ns.psykoterapia-arvio, jolla pyritään myös välttämään terapian keskeytyksiä. Myös ns. ostopalvelurahoja on käytettävissä.

Vielä tuosta eläkkeellä olevien kuntoutuspsykoterapiaan pääsystä. On kurjaa, ettei Kela ajattele ollenkaan ihmisten elämänlaatua. Ei somaattisesti sairastakaan ohiteta kuntoutuksessa vain sen vuoksi että on eläkkeellä ajatuksella, että et ole enää tuottava yhteiskunnan jäsen, joten esim. polvesi saa särkeä ja olla viallinen kun et käy töissä.Toki jonkinlaista kuntoutusta on mahdollisuus saada julkiselta sektorilta ainakin somaattisiin sairauksiin. Mielestäni osa jo eläkkeellä olevista hyötyisi myös kuntoutuspsykoterapiasta ja eläkeikäisiäkin pyritään nykyään pitämään työelämässä edes osa-aikaisesti.

#36: Psykoterapeutti - Re:  

 "Käsittääkseni eläkettä ei voi hakea, jos potilas ei sitä halua, hänhän joutuu tekemään siitä myös oman hakemuksensa Kelalle / työeläkeyhtiöön, jota ennen asia ei etene. " 

Omalta kohdaltani voin kertoa että käsitys on väärä. Sain vuosien jälkeen "selvennyksen" että "oma hakemukseni" on ollut se hakemus jolloin olen hakenut ensimmäisiä kertoa sairauspäivärahaa/kuntoutustukea. Sen jälkeen hakemukset/lausunnot teki lääkäri suoraan Kelaan. Minä siis -en itse ole- hakenut eläkettä vaan saanut sen lääkärinlausunnolla (kuntoutusrahan uusimistarve) plus Kelan lääkärin päätöksellä. Sairaslomapäiviä/kuntoutustukea oli tuolloin toki ollut jo useampi vuosi, päätökseen lienee vaikuttanut ikä + ammatti, toistuva vakava masennus (jonka syyksi tosin löytyikin myöhemmin toinen diagnoosi). Kuntoutus oli reseptien uusintaa, ei panostettu tutkimaan siihen aikaan miksi toipumista ei tapahdu, miksi lääkitys ei toimi vaan passivoi entisestään, miksi jo ennen sairastumista oli vakavia toiminnanohjauksen ongelmia jne. 

Ihme tai ei mutta muutamaan vuoteen en kuitenkaan ole masennuslääkkeitä syönyt ja nykyisen olen osa-aikaisesti töissä. "Viimeisen potkuun" tarvitsisin psykoterapian tukea. Eläkkeen purku ja oikeus psykoterapiaan vaatisi kaiketi täyttä työkykyä yli kaksi vuotta jolloin eläke katkaistaisiin lopullisesti. Miten kuntoutua täyteen työkykyyn ilman psykoterpiaa kun lääkärikin on sitä mieltä että psykoterapiasta olisi minulle hyötyä. Halvimmaksi tulisi kaikille hoitaa ajoissa tai hoitaa edes silloin kun ihminen kerran on motivoitunut hoitoon ja työelämään. 

Työkyvyttömyyseläke on usein "turva" jonka jälkeen saattaakin toimintakyky alkaa kohota ja motivaatio kuntoutumiseen/työelämään/jne palata. Silloin onkin liian myöhäistä, Kelan mielestä.