#56: höpöhöpö - Re: Re: Loikalan kartano

Jokainen lukija ymmärtää että Tonyn kirjoitus on liioiteltu. Lastensuojelulaitoksien  työntekijät väittävät nuoria valehtelijoiksi ja kirjoituksessa on tehty hauskalla tavalla pilaa tästä. Tämä on minun tulkintani tekstistä. Pointti on, että Loikalan ex-nuori purkaa traumojaan yliampuvalla jutulla. Se on hauskaa, koska kaikki tajuavat että tapahtumat ovat liioiteltuja. Huomioitavaa on kuitenkin, miten sairaita ajatuksia ja fantasioita tälläinen lastensuojelulaitos voi aiheuttaa. Mieletöntä ahdistusta kyseisessä paikassa.

Itse en ole ollut Loikalassa, mutta vastaavassa paikassa. Huvittavaa oli että olen joskus itsekin samaistunut Papillonin tarinaan.

#60: nuorisokotityttö - Re: Re: Re: Loikalan kartano

Ja lisään vielä: Tiukat rajat ja säännöt voivat olla hyvästä joissain tapaksissa, mutta pään aukominen ja alistaminen ei ole. Nuori tarvitsee myös keskusteluja, keskusteluja ja keskusteluja. Jos keskitytään vain alistamiseen ja pään aukomiseen, niin keskustelujen taso laskee hyvin alas. Nuori ei uskalla näyttää negatiivisia tunteita eikä kohdata negatiivisia traumoja elämässään, koska pelkää menettävänsä lomat tai joutuvansa vierihoitoon, jos esim. korottaa ääntään, suuttuu (enkä tarkoita riehumista) tai sanoo paikkaa epäinhimilliseksi. Tästä on seurauksia myöhemmällä iällä, kun joutuu nuorena aikuisena käymään läpi lapsuuden ja nuoruuden traumoja sekä patoutuneet tunteensa lastensuojelulaitoksissa. Iso taakka on harteilla kun yrittää opiskella, käydä töissä ja hoitaa sosiaalisia suhteita samaan aikaan. Harva siinä onnistuu. Itse olen onnistunut toisinaan hyvin ja toisinaan minulla on masennusjaksoja. Olen myös impulsiivinen ja aggressiivinen ja koen sen johtuvan lastensuojelulaitoksen kohtelusta. Inhoan epäoikeudenmukaisuutta ja raivostun jos se kohdistuu minuun. Yritän opetella rauhanomaisia keinoja purkaa vihan tunteita sekä jaksaa normaalia arkea.