#107: mummeli - Mikä vika?

Ei ole mitään vikaa yhtenäisessä kattojärjestössä. Näitä sääntöjä vain on liikaa! Kaikki asiat väännetään niin ja näin. Siis porsaanreikiä löytyy aina, jos joku haluaa niitä etsiä se niitä löytää. Liialliset kiristämiset tekevät just tätä: jos olisi jokin muu järjestö, olisi jo moni Kennelliiton jättänyt. Kerrot että järjestö vaalii kaikkien jäsenensä etuja, no itselläni on käsitys, että kaikkien muiden oikeudet ovat tärkeitä ja kasvattajilla ei ole oikeuksia ollenkaan, ainoastaan velvollisuuksia! Mutta kasvattajathan ovat juuri ne, joiden ansiosta koko Kennelliitto pysyy pystyssä ja tekee  voittoa!

Kaikki normikasvattajat ovat tarkkoja jalostuksen suhteen ja ne joita ei asia kiinnosta edelleen monistavat niin, kuin haluavat. Ei ne koirien terveystutkimukset nyt joidenkin mielestä niin tärkeitä on. Koiria tutkitaan, koska pevisa vaatii, todetaan sairauksia ja käytetään jalostukseen kaikesta huolimatta. Tässä nyt ei ole kyse rodun terveydestä tai koirasta, vaan vallan käytöstä. Minulla ei ole ongelmia kenenkään kanssa, kasvattajasitoomus on ok ja ehdot myös, mutta sen jälkeen kuin luin Koiramme lehdestä kurinpiolautakunnan pätöksestä, joka oli mielestäni älytön ja jossa kasvattajaa mainittiin nimeltä ja häneltä evättiin kasvattamisoikeudet joksikin aikaa, en haluaa enää olla tämän järjestön jäsen. En halua maksaa senttiäkään sellaisien vallankäyttäjien järjestölle, jotka siellä näitä päätöksiä tekee. Mutta minulla ei ole vaihtoehtoja, jos haluan jatkaa harrastustani. Minun tulee joko hyväksyä kaikki mukisematta, tai lopetettavaa harrastustus.

Minä mielelläni noudatan lakeja ja meidän harrastustahan lait ohjaavat. Kennelliiton tekemä oma lakien tulkinta ei ole ainoa oikea tulkinta. Nykyinen käytäntö valvoo vain heitä, jotka ovat kennelliiton jäseniä. Pentutehtailijat taas eivät sitä yleensä ole. Pennunostajien tulisi olla yhtä valveutuneita koirakaupoissa, kuin missä vaan muissa kaupoissa. Jos sopimus on kohtuuton sitä ei vain tarvi allekirjoittaa ja koiranpennun voi jättää ostamatta  kyseiseltä kasvattajalta. Mutta kun yleensä asenne on: tahdon,tahdon,tahdon. Eikä millään mitä väliä. Jälkeenpäin sitten aletaan huutaa VÄÄRYYTTÄ! Minusta on kovin outoa tälläinen, aikuisten ihmisten toiminta. Jos menemme autoa ostamaan, tai asuntoa ja joku laittaa eteen  paperin allekirjoitettavaksi: jos et enää halua asua asunnossa, palautat sen myyjälle ilmaiseksi... No eihän tätä kukaan allekirjoita, onhan se älytöntä! Miksi ei koirakaupoissa olla yhtä tarkkoja? Siis ongelmiin tulisi puuttua kertomalla kuluttajalle mahdollisimman paljon, silloin ei tule olemaan kasvattajia, jotka käyttäytyvät "väärin". Jos ei ole kysyntää ei ole tarjontakaan.

Mie en ymmärrä myös miksi koirabisnes olisi jotenkin halveksuttava. Itse en yksinkertaisesti jaksaisi sellaista määrää koiria ja työtä, jotta rupeaisin toimeentuloa koirien kasvattamisella hankkia. Koirat ovat rakas harrastukseni ja pentujen myynnillä rahoitan sitä. Mutta, miksi ihminen, joka haluaa tehdä koirien kanssa töitä kokopäiväisesti ei voi saada toimentuloa koiria kasvattamalla? Pentutehtailua ei Kennelliiton säännöt oikeasti mitenkään haittaa eikä epärehellisyyttä.  Porsaanreikiä niitä tarvitseville löytyy aina. Rehellinen kasvattaja ilman pakkoa pyrkii tekemään asioita mahdollisiman oikein.

#109: ALL - Re: Mikä vika?

EI SKL:n jäsenyys, kasvattajakurssi ja kennelnimi takaa, että on rehellinen kasvattaja. Löytyy kaikenlaista sakkia ja paljon niitäkin, jotka eivät tiedä oman rotunsa tulevaisuuden näkymiä tai edes perustarpeita.

#109: ALL - Re: Mikä vika?

>...kasvattajilla ei ole oikeuksia ollenkaan, ainoastaan velvollisuuksia! Mutta kasvattajathan ovat juuri ne, joiden ansiosta koko Kennelliitto pysyy pystyssä ja tekee  voittoa!

Mistä ihmeestä kasvattajat ovat keksineet, että heillä pitäisi muka olla jotain oikeuksia?
Kyllä juttu on niin, että jos koirien kanssa pitää väen vängällä ruveta leikkimään jumalaa, niin sitten ei olekaan juuri muuta kuin velvollisuuksia.
Äkkiseltään ei oikeuksista tule mieleen muuta kuin oikeus valita kenelle pennun myy ja mille nartulle urostaan antaa.

Kasvattajan velvollisuus on olla perillä kaikista säännöistä ja määräyksistä, jotka kasvattamiseen liittyvät. Ensimmäisen kerran tuo vaatimus tulee esiin rekisterikirjassa: "Jos käytät koiraa siitokseen, ota ensin selvää pentujen rekisteröintiä koskevista rotukohtaisista määräyksistä."
Jos et ota, niin omahan on mokasi.
"Emmä tienny" ei kelpaa eikä pidäkään kelvata puolustukseksi missään käänteessä.

"Sääntöjä on liikaa" on aika kummallinen väite. Niitä on juuri niin paljon kuin lainsäädännön, FCI:n vaatimuksien, rotujärjestöjen toiveiden ja piittaamattomien kasvattajien aiheuttamien vahinkojen sekametelisoppa vaatii asetettavaksi. Jos lukutaito, ymmärrys ja nöyryys kysyä eivät riitä siihen, että tietää, mitä missäkin tilanteessa tarvitaan, on parempi olla kasvattamatta.

Kennelliitossa on pitkälti toista sataa tuhatta jäsentä. Suuri enemmistö heistä ei tuota pennun pentua. Ilman heidän jäsenmaksujaan Kennelliiton toiminta nykymuodossaan ei olisi mahdollista. Kasvattajien sopisi muistaa se aina, kun tekee mieli esittää olevansa jotakin erinomaista ja vaatia jotakin perusteluilla, jotka eivät kestä lähempää tarkastelua.