Olen Savonlinnasta lähtöisin ja olen aina kokenut ylpeyttä kauniista kaupungistamme. Nykysin vierailuni keskittyvät muutamaan kertaan vuodessa ja painottuvat kesään. Vierailin ystävättäreni kanssa Talvisalon hautausmaalla noin vuosi sitten käydessäni sukuni haudalla. En ole voinut kuin ihmetellä kaunista hyvin hoidettua hautausmaata ja Markon teoksia. Vedensäilytysastia keskustelu on aivan hämmästyttävää, miksi ne eivät sovellu hautausmaalle. Uskomme keskeisin sanoma on: usko, toivo, rakkaus ja ne välittyvät Markon teoksista. Pohdin jopa miksi siellä ei ole penkkejä, missä voisi hiljentyä ja ihastella kokonaisuutta. Värit ovat tervetullut lisä kukkien joukkoon. Markon maalaamat vesipöntöt olivat kiva lisä myös lapsille. Kirkko on monessa asiassa tullut meitä vastaan modernissa yhteiskunnassa, joten en voi ymmärtää päätöstä. Miksi hautausmaan pitäisi olla ankea. Hautakiviinkin omaiset lisäävät lintuja ja muita symboleja. Uskoakseni surun omaava ihminen kaipaa myös ilon hetkiä ja niitä voi kokea myös Talvisalon hautausmaalla juuri näistä teoksista. Itse olen menettänyt ukin, mummin, isäni ja setäni, sekä paljon muita omaisia ja voin sydämellä kertoa, että oli kiva käydä hautausmaalla kun iloiset pöntöt ottivat vastaan. Kuvat olivat symbolisesti uskoomme sopivat. Ymmärsinkö oikein että sureva loukkaantuu maalatuista vesipöntöistä, ei suinkaan. Itse koen surullisuutta Markon puolesta, että hän kokee taiteellisuuden kadonneen sillä voin kuvitella kuinka hän on sydämellä niitä maalannut. Koen jopa loukkaavana Markon puolesta tämän tilanteen. Savonlinnan seurakunta ei selvästikään osaa arvostaa , kuinka paljon Marko on tehnyt hautausmaan puolesta. Markon olemuksen ja sydämellisyyden voivat jokainen kokea, kuinka hän on aidosti läsnä oleva, auttava ja hyvä käyntikortti kokonaisuudessaan. Itse olen kaivannut tänne pääkaupunkiseudulle vastaavaa. Maalatut vesiastiat auttoivat käyttäjäänsä löytämään, mistä hakea vettä sillä ulkopaikkakuntalaisena siitä oli selvästi apua. Elämme maailmanlaajuisesti vaikeita aikoja ja voimme lukea sodista ja muista haastavista tilanteista niin uskoakseni muutama maalattu värikäs pönttö antaa hymyn huulille tai pilkahduksen toivoa myös surevalle. Toivon sydämestäni että Markolta pyydetään anteeksi ja annetaan hänen tehdä sydämellä luovuutta. Vanhanajan körttiläisyys ajattelu voisi jäädä taakse. Meillä on myös neljä vuodenaikaa ja se aika minkä pöntöt seisoisivat paikallaan ei varmastikaan ketään loukkaa. Ymmärrettävästi poistaisin itse kaikki linnunpöntöt ja sijoittaisin ne sinne ympäristöön, missä kokonaisuus suvaittaisiin. Markolle kiitos yhteisestä ilosta mitä olemme saaneet kokea. Annukka Hahl Espoon lahden seurakuntaan kuuluva.

#119: -  unelma

 yhdyn kaikkiin edellisiin kommentoihin ja nimimerkki unelmoi kauniista toispuoleisesta jonne toivoo pääsevänsä ja kauneutta olemme saaneet, ihailla, lohtua, iloa  saaden hautausmaalla käydessämme, ei tylsää saarnaa kuunnellessa, kirkollisesta päätöksistä lukiessa, pettynyt seurakuntaamme kuten moni muukin näköjään on, muistetaan varmaan kun taas vaalit ovat.mieleen jääneet eräät henkilöt joitten nimet oli lehdessä.