Elämänkatsomustieto voisi olla kouluissa kaikkein tärkein oppiaine, jos sitä haluttaisiin kehittää ja antaa sille asema, joka sille kuuluu. Koulujen tehtävä ei ole antaa tunnustuksellista uskonnonopetusta erikseen eri uskontokuntiin kuuluville oppilaille. Tunnustuksellisen ja syventävän uskonnonopetuksen järjestämisen pitää luonnollisesti kuulua uskontokunnille itselleen, mikäli ne tällaista opetusta katsovat tarvittavan kouluopetuksen lisäksi. Ei siis riitä, että ET:stä tehdään valinnainen, vaan sen tulisi olla pakollinen kaikille.

Kouluissakaan uskontojen opetuksesta ei tarvitsisi luopua, vaan ET:ssä voitaisiin historianopetuksen ohella antaa tietoa eri uskonnoista ja niiden näkemyseroista. Tarvittaessa voitaisiin ET:n tunneille kutsua puhumaan vierailijoita eri uskontokunnista. Pääpainon tulee olla eettisen ja kriittisen arvioinnin, suvaitsevaisuuden ja keskustelevuuden opettamisessa.

Itse olen vieläkin katkera siitä, että minun kouluaikanani ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta valita ET:tä. Tuskinpa olisin edes vieraantunut ev.lut. uskonnon harjoittamisesta yhtä pahasti, ellen olisi tullut pakotetuksi uskontotunneille! Tätä kannattaa miettiä niiden, jotka vaativat erillisen uskonnonopetuksen säilyttämistä: pakkosyötettynä uskonto saattaa vieraannuttaa oppilaat kirkosta ja uskonnosta paljon pahemmin kuin ET-opetus. Ja toisin päin: ET ei tarkoita uskonnottomuutta eikä missään nimessä kenenkään uskonnollisen - tai muun - näkemyksen väheksymistä.

#3: Riitta Salmi -

Olen kanssasi jokseenkin samaa mieltä, mutta omien kokemusteni perusteella ET:n luonteen muuttaminen tämänhetkisestä pakolliseksi katsomusaineeksi on melko utopiaa. Mielestäni on realistisempi tavoite saattaa ET ensin edes vapaasti valittavaksi aineeksi, ja katsoa miten tilanne siitä kehittyy. Katsomusaiheiden kohdalla kannattaa edetä hitaasti ja ymmärryksellä, askel kerrallaan, koska monet saattavat ottaa eri aiheet joskus hyvinkin henkilökohtaisesti.