Elämänkatsomustieto vapaasti valittavaksi

Tarpeellinen tämänpäivän suomessa ja maailmassa.

Elämänkatsomustieto voisi olla kouluissa kaikkein tärkein oppiaine, jos sitä haluttaisiin kehittää ja antaa sille asema, joka sille kuuluu. Koulujen tehtävä ei ole antaa tunnustuksellista uskonnonopetusta erikseen eri uskontokuntiin kuuluville oppilaille. Tunnustuksellisen ja syventävän uskonnonopetuksen järjestämisen pitää luonnollisesti kuulua uskontokunnille itselleen, mikäli ne tällaista opetusta katsovat tarvittavan kouluopetuksen lisäksi. Ei siis riitä, että ET:stä tehdään valinnainen, vaan sen tulisi olla pakollinen kaikille.

Kouluissakaan uskontojen opetuksesta ei tarvitsisi luopua, vaan ET:ssä voitaisiin historianopetuksen ohella antaa tietoa eri uskonnoista ja niiden näkemyseroista. Tarvittaessa voitaisiin ET:n tunneille kutsua puhumaan vierailijoita eri uskontokunnista. Pääpainon tulee olla eettisen ja kriittisen arvioinnin, suvaitsevaisuuden ja keskustelevuuden opettamisessa.

Itse olen vieläkin katkera siitä, että minun kouluaikanani ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta valita ET:tä. Tuskinpa olisin edes vieraantunut ev.lut. uskonnon harjoittamisesta yhtä pahasti, ellen olisi tullut pakotetuksi uskontotunneille! Tätä kannattaa miettiä niiden, jotka vaativat erillisen uskonnonopetuksen säilyttämistä: pakkosyötettynä uskonto saattaa vieraannuttaa oppilaat kirkosta ja uskonnosta paljon pahemmin kuin ET-opetus. Ja toisin päin: ET ei tarkoita uskonnottomuutta eikä missään nimessä kenenkään uskonnollisen - tai muun - näkemyksen väheksymistä.

#3: Riitta Salmi -

Olen kanssasi jokseenkin samaa mieltä, mutta omien kokemusteni perusteella ET:n luonteen muuttaminen tämänhetkisestä pakolliseksi katsomusaineeksi on melko utopiaa. Mielestäni on realistisempi tavoite saattaa ET ensin edes vapaasti valittavaksi aineeksi, ja katsoa miten tilanne siitä kehittyy. Katsomusaiheiden kohdalla kannattaa edetä hitaasti ja ymmärryksellä, askel kerrallaan, koska monet saattavat ottaa eri aiheet joskus hyvinkin henkilökohtaisesti.

Moraaliopetuksen, siis katsomusopetuksen, laadusta päättäminen ei Suomessa kuulu valtiolle eikä kouluviranomaisille vaan oppilaiden vanhemmille. Kaikille pakollinen, yhteinen katsomusopetus on PAHINTA mitä voidaan ajatella. Se polkee sekä uskovaisten että ateistien oikeuksia. Sellaista opetusta oli ja on totalitaarisissa valtioissa, jollainen Suomi ei ole.

Riitta Salmi voi olla katkera omille vanhemmilleen, ettei päässyt opiskelemaan ET:a, ei muille. On murheellista, että lapsia pakotetaan mihinkään katsomusopetukseen, mutta ET on tarkoitettu yhdyskuntiin kuulumattomille oppilaille. Jos pienryhmäisten uskontojen opetusta karsitaan ryhmäkokoa nostamalla, näiden ryhmien oppilaita ajautuu ET:oon: ET:sta tulee taas se kaatopaikka mikä ET:n edeltäjä UH oli (kevääseen 1985 asti). Vähemmistöryhmän (yhdyskuntiin kuulumattomien) oppiaineesta ei saa tehdä kaatopaikkaa. 

Nyt siis edes yksimieliset lapsi ja vanhemmat eivät saa valita lapselle elämänkatsomustietoa. Pitäisikö Nokian työntekijöiden lapsille olla koulussa Nokia-tieto vastaavasti pakollisena ja SAK:n jäsenten lapsille SAK-tieto, kuten tietyn etuoikeutetun kirkon jäsenille on nyt uskonto?

Taloustutkimuksen mukaan 28 % suomalaisista hyväksyy väitteen: "Uskon Jumalaan kuten kristinusko opettaa", ja heistäkään kaikki eivät oikeasti usko demonologiaan ja siihen, että ehtoollisviini on verta oikeasti (kuten luterilaisten ja katolisten mielestä - Jehovien mielestä se on vain symbolisesti Jeesuksen verta).

Yritän hieman avata ruohonjuuritasolta tätä asiaa:

Nykypäivänä, kun emme elä muutenkaan pakkovallan alaisena, mielipiteen vapaus on olemassa ja yksilön kehittymistä omanlaisekseen pyritään tukemaan, niin valinnaisuus on parasta, mitä peruskoulu voi tarjota. Etenkin tällaisten ideologisten oppiaineiden kohdalla.

Näillä on tällä hetkellä yhteneväisiä kohtia useampia: mm. uskonnonopetuksessa sekä ET:ssä on joka luokka-asteella etiikkaa sekä esim. ET:ssä tutustutaan eri uskontojen ideologiaan mm. tapakulttuurin ja kansanperinteen kautta. Paljon samaakin siis löytyy.

Valinnaisuuksien lisääminen tietenkin aiheuttaisi niin lukujärjestyksien tekoon, viikkotuntimäärien jakoon että opettajien koulutukseen haasteita eli yksinkertaista tästä sopasta ei saa millään. Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla eikä nuijaa kopauttamalla. Vasta päätösten jälkeen alkaa todellinen työsarka ja SE on työlästä ja monesti esim. koulutasolla suunnittelutyö tehdään suurelta osin ilmaiseksi.

Etenkin ET:n kohdalla esim. käytössä olevia oppikirjoja on erittäin vähän. Opetusmateriaali sunnitellaan siis sen mukaan, mitä opetussuunnitelmaan kirjataan ja aineistoa kerätään mistä milloinkin. Olisi siis ensisijaisen tärkeää, että opetusmateriaalia olisi tarjolla, pätevien ihmisten suunnittelemana jo ennenkuin koko suunnittelu kaatuu yksittäisten opettajien niskaan ja jokainen opettaa jotain jostain.

Tuleekin siis mieleeni, olisiko yksi "uusi" oppiaine, joka yhdistäisi nämä, parempi vaihtoehto? Sitä vaihtoehtoa nyt ei kuitenkaan tarjota, joten tähän tilaisuuteen olisi syytä tarttua. Edellä mainitut epäkohdat korjatan. :)

#7: ope - Valinnaisuus on hyväksi

Ope, tuo ehkä olisi paras ratkaisu, mutta adressihan ei ehdota vaihtoehtoisten aineiden lisäämistä: meillä on jo nyt ET ja uskonto toistensa vaihtoehtoina. Adressi kannattaa allekirjoittaa joka tapauksessa vaikka siinä sivussa koittaisi poistaa uskonnon ja ehkä myös laajentaa uskontotiedon osuutta ET:ssä.

#8: - Re: Valinnaisuus on hyväksi

Tavoitteena tulee olla yhteiskunta, jossa uskonnollinen ja ei-uskonnollinen elämä ovat erotettu toisistaan. Siten kouluista tulisi poistaa uskonnon opetus, koska uskonto kuuluu yksityisyyden piiriin. Kouluissa annettaisiin vain yleistä moraaliopetusta - vapauden, veljeyden ja tasa-arvon maassa Ranskassa se on filosofia. Ranska ei ole totalitaristinen valtio.

#9: Vieras oulu -

Suomi on Ranskaa jäljessä yli 100 vuotta. Ranskassa kirkko ja valtio erotettiin toisistaan 1905.

ET ei kuulu uskovaisille, he ovat siellä muukalaisia. Uskovaiset vaihtakoot oman uskonnon opetuksensa uskontotietoon (UT), jos haluavat. 

Kun suomalaisista 4 miljoonaa kuuluu kirkkoon ja näistä melkein 200 istuu eduskunnassa, on helppo päätellä kuka määrää ja kuka leimaa.

Sekulaari valtio on silti hyvä unelma. Ja joskus (2105?) se vielä toteutuu.  

http://www.adressit.com/ajatuksenvapauden_puolesta

On hyvin tärkeää, että vanhoillinen uskonnollinen hapatus korvautuu Elämänkatsomustiedolla.

Vielä muutama vuosikymmen sitten oli uskonnottomien opetus usein uskonnollista, eikä lasta haluttu altistaa poikkeavaksi.

Vielä n 10 v sitten lapsenlapseni mennessä kouluun uskonnottomana 7-vuotiaana tyttösenä, hänet laitettiin käytävään odottamaan kun opettaja luki ruokarukousta ennen ruokailua.

Piti ottaa yhteyttä koululautakunnan pj:n ennenkuin rituaali saatiin loppumaan.

Mielestäni elämänkatsomustieto voisi olla kokonaan valinnainen.

Riitta Salmi:

Koulujen tehtävä ei ole antaa tunnustuksellista uskonnonopetusta erikseen eri uskontokuntiin kuuluville oppilaille. Tunnustuksellisen ja syventävän uskonnonopetuksen järjestämisen pitää luonnollisesti kuulua uskontokunnille itselleen, mikäli ne tällaista opetusta katsovat tarvittavan kouluopetuksen lisäksi. Ei siis riitä, että ET:stä tehdään valinnainen, vaan sen tulisi olla pakollinen kaikille.

Täysin samaa mieltä.

Kouluissa ei tulisi opettaa minkäänlaista uskontoa vaan se pitäisi siirtää kokonaan vanhempin vastuulle. Tänä taloudellisen kriisin aikana koulujen velvollisuus uskonnonopetukseen tulee lopettaa.  Kunnilla ei ole enää varaa hoitaa mm. maahanmuuton seurauksena lisääntyvää eri uskontojen opetusvelvollisuutta.  Maailmassa kun on lukematon määrä erilaisia uskontoja.  Muutoinkin valtionkirkko tulisi vapauttaa omaksi itsenäiseksi yhteisökseen muiden kirkkojen tapaan.  Se on tasa-arvokysymys erilaisten uskonnollisten yhteisöjenkin kannalta.

Elämänkatsomustiedossa käsitellään puolueettomasti yhteiskuntamme perusteita, uskontoa, filosofiaa, yhteiskuntatietoa jne. Siinä ei "pakkosyötetä" kenellekkään mitään. Annetaan vain todenmukaista tietoa.Ehdottomasti tulisi päästä kaikkien kiinnostuneiden oppilaiden (taustastaan huolimatta)osallistumaan kyseisille tunneille.

luokallani olevien jehovien ei tarvitse osallistua ET-tunneille, joihin kuitenkin muihin kuin luteriseen uskontoon kuuluvat osallistuvat. Heidät vapautetaan meidän uskontotuntiemme ajalta ja heillä on näin kaksi työtuntia viikossa vähemmän kuin luterilaisilla...

Elämänkatsomustiedon saaminen kaikille oppilaille mahdolliseksi valinnaksi olisi tärkeä askel matkalla lasten ja nuorten itsenäiseen indoktrinaatiosta vapaaseen elämänkatsomuksensa rakentamiseen.

Hyvät ystävä,

Tärkeintä on, ett jokainen perhe ja lapsi saa itse valita mihin uskonnon- tai elämänkatsomusopetukseen osallistuu. Koulussa vaihtoehdot tarjolla yhtäläisillä ehdoilla.

Lisää uskonnosta saa sitten omassa perheessä tai seurakunnassa.

Kaikki meidän lapsemme ovat olleet elämänkatsomusopetuksessa, mutta vaihtelevasti myös osallistuneet uskonnon opetukseen.

Terv

Fredrik Almqvist

#5: Ateisti - Yhteinen katsomusopetus on mahdotonta 

Meillä taitaa olla hyvin erilainen näkemys siitä, mitä elämänkatsomustieto pitää sisällään tai mitä sen pitäisi pitää sisällään. Ei todellakaan saa olla kyse siitä, että oppilaille syötettäisiin ylhäältäpäin yksi yhtenäinen maailmankatsomus. Päinvastoin, oppilaille on annettava tietoa erilaisista tavoista katsoa maailmaa (eri uskonnot, agnostisismi ja ateismi ml.) ja heidät on saatettava pohtimaan asioita, niin että voivat muodostaa oman näkemyksensä itsenäisesti faktojen pohjalta ja henkilökohtaisen etiikkansa/logiikkansa mukaan. Mielestäni ET:hen sopi(si)vat loistavasti myös medialukutaidon ja etiikan opetus sekä kasvatus kriittisyyteen (sekä yleisesti että erityisesti kaupallista maailmaa ja mainontaa kohtaan, oli "myytävänä" sitten aatteita, palveluita tai tavaroita).

Omia iäkkäitä vanhempiani en voi syyttää siitä, että minulla ei ollut mahdollisuutta valita ET:tä aikanaan vuosikymmeniä sitten maalaispaikkakunnalla. En olisi itsekään halunnut joutua silmätikuksi vaatimalla itselleni ET:n opetusta - sitä kun ei muistaakseni silloin ollut. Kirkosta eroamiseen olin liian nuori, enkä olisi tuolloin edes halunnut erota kirkosta. 

Pidän itse asiassa täysin käsittämättömänä sitä, että vieläkään vuonna 2010 koulujen uskonnonopetusta ei olla valmiita järkeistämään. Koulut ovat helisemässä säästövelvoitteiden ja ylisuurten luokkakokojen kanssa, mutta tässä asiassa veronmaksajien rahojen tuhlaaminen ei näytä ongelmalta. Miksi ihmeessä koulujen on järjestettävä erillinen uskonnonopetus kaikille (pää)uskontokuntien edustajille, vaikka kaikille yhteinen uskonnonopetus pystyttäisiin järjestämään helposti muiden pakollisten oppiaineiden yhteydessä? Samalla edistettäisiin ekumeniaa ja uskontokuntien rauhanomaista rinnakkaiseloa sekä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta niin (eri tavoin) uskovaisia kuin uskonnottomia kohtaan. 

Itseäni ahdistaa todella paljon se ajatus, että niukkoja julkisia varoja käytetään tälläkin hetkellä siihen, että pieniä koululaisia aivopestään uskomaan yhteen totuuteen ja sellaisiin uskonnollisiin arvoihin, jotka saattavat olla ristiriidassa yhteiskuntamme perusarvojen ja jopa lainsäädännön kanssa. Ei ole kohtuutonta vaatia, että uskonnolliset yhteisöt halutessaan järjestävät itse jäsenilleen tunnustuksellista opetusta - yhteiskunnallemme ko. opetuksen järjestäminen ja maksaminen ei kuulu. Elämänkatsomustieto voisi olla se  kaikille yhteinen oppiaine, jolla koulujen uskonnonopetus (pikemminkin uskontojenopetus) voitaisiin järjestää kaikkia tyydyttävällä tavalla - jos niin halutaan. Paljon työtä, uutta ajattelua ja uusien oppikirjojen laadintaa se vaatisi, mutta olisi varmasti sen arvoista.

Koulujen uskonnonopetus on tänä päivänä melko kallis oppiaine, sillä jokaiselle johonkin uskovalle on järjestettävä oman uskontokuntansa mukaista opetusta. Onko meillä vielä varaa siihen, että esimerkiksi ortodoksitunnilla saattaa olla yksi oppilas, islamintunniolla kolme, jollain muulla vielä omansa jne. Kannattavampaa olisi kaikki laittaa samalle ET-tunnille, uskontokunnat opettakoot itse keskeisimmät asiansa omissa pyhäkouluissaan. Tuskin siitä suomalaisten kristillisyys paljonkaan kärsisi. Vanhemmat eivät vie lapsiaan kirkkoon, miten se olisi koulunkaan tehtävä?

Tietenkin erilaisia historian aikana totena kerrottuja tarinoita voi esim. historian tunneilla tuoda esiin. Uskomukset eri aikoina ovat mielenkiintoinen aihe, ja heijastavat aina aikaansa. Kuten raamattu, koraani jne. Mutta muutoin tarinointi koteihin ja tieto kouluihin.

Vielä olemme kaukana todellisesta mielipiteiden vapaudesta - vaikka asialla hehkutetaankin. Esim saamelaisilta pakolla vietiin vapaus harjoittaa omaa kulttuuriaan, jonka osa uskontokin on. Kulttivälineet tuhottiin, pakkokäännytettiin lantalaisten mukanaan tuomiin pelkotiloihin.

Elämänkatsomustiedon sisältöön ja mm historian opetuksiin tulee korjata tämäkin EUn ainoan alkuperäiskansan asia!