Kansallispuisto kuulostaa komealta. Yllätyksenä monille tulee mitä rajoituksia se lopulta käytännössä tuo tullessaan. Esim. Kukaan retkeilijä ei paista enää makkaraa muualla kuin ohjatuilla tulentekopaikoilla. Tulentekopaikoilla pitää olla puut valmiina, jätehuolto jne. Tästä voi jokainen kuvitella kuinka taajaan niitä voidaan kustannussyistä tehdä.

Pahinta kansallispuistoissa on kuitenkin lopullisuus. Kun laki kansallispuistosta on kerran muodostettu sen muuttaminen on todella vaikeaa ja pitkän polun takana. Voisi puhua mahdottomasta. Maailma muuttuu, mutta kansallispuisto pysyy ja säilyy, mikä lähtökohtaisesti ja nopeasti ajateltuna on upeaa ja juuri se päämäärä mitä haetaankin. Mutta toimiva maailma tarvitsee sopeutumista erilaisiin tilanteisiin. Itse suuren kansallispuiston rannalla asuvana olen seurannut esimerkiksi merimetson elämää. Varmaa on, että jossakin vaiheessa merimetsoja on pakko metsästää, koska populaatiot vain kasvaa ja tuhot merialueilla käyvät liian suuriksi. Luonto tuhoaa itse itseään. Mutta vaikka jossakin vaiheessa merimetso otettaisiin metsästettäviin lajeihin mukaan, niin metsästää ei kuitenkaan voisi kansallispuiston alueella (200 km rannikkoa), koska kansallispuistoa koskee omat lait.

Hossan alueesta on pidetty hyvää huolta ja luonto on kaunista. Säilytetään sama vapaus nauttia luonnosta myös tuleville polville, NIIN KUIN HE PARHAAKSI NÄKEVÄT, eikä pyritä sitomaan heidän käsiä toimimasta parhaaksi katsomallaan tavalla.

Vapaus valita ja tehdä on kuitenkin tärkeämpää. Menneet sukupolvet ovat jättäneet meille perintönä mm. jokamiehen oikeudet, jotka mahdollistavat ja on mahdollistanut ylipäänsä retkeilyn Hossan alueella. Arvokas perintö on nimenomaan vapaus. Suomalainen nyky-yhteiskunta nojaa pitkälti byrokratiaan, sääntöihin, määräyksiin ja kieltoihin, joita onneksi menneet sukupolvet eivät ole meille perinnöiksi jättäneet. Jätetään Hossa lapsiemme käsiin, niin kuin mekin sen olemme saaneet. Onhan tuleva sukupolvi aina edellistä "viisaampi". Vai olemmeko epäonnistuneet?:)

#149: Ilmari Kaasinen -  

Hossan retkeilyalueella on jo tulentekopaikat, laavut ja autiotuvat paikallaan. Tulia ei tarvitse tehdä muualle.

Mieluummin jätän Hossan nykyisellään lapsiemme käsiin kuin Metsänhallituksen. Metsänhallituksessa pomot vaihtuu aikanaan ja samalla vaihtuu into tehdä aukkoja patikointipolun varteen.

Näkee myös metsähallituksen mielenkiinnon aluetta kohtaan esim. Värikallion katselulavan kohtalosta. Paikalliset ovat jo yli 10 vuotta kertonut metsänhallitukselle sen huonosta kunnosta ja tarjonneet myös apua korjaukseen. Nyt lava suljettiin vaarallisena.

Ps. miten merimetsot liittyy kansallispuistoon?

#149: Ilmari Kaasinen -  

Tulenteko on Hossassa nykyäänkin rajoitettu samalla tavalla, mitä se on kansallipuistoissa. Tulentekoon tarvitaan maanomistajan lupa eikä Hossassa jo kuivien mäntykankaiden suuren paloherkkyyden takia tulentekolupia maastoon myönnetä. Huollettuja tulipaikkoja on siellä riittävän tiheässä. Polttopuut ovat hyviä, retkeilyreitit kunnossa ja muutenkin paikka on valmiina kansallispuistoksi.

Jospa jätettäisiin tällaiset väärän tiedon levittämiset pois tältäkin kommenttipalstalta ja pitäydyttäsiin asialinjalla. Merimetsot eivät tähän keskusteluun kuulu millään tavalla.

Onneksi muuten täällä esitetyt kommentit ovat olleet lyhyitä ja asiallisen ytimekkäitä. Hossa tosiaan tarvitsee kansallispuiston!