#44: - Re:  

Vai eivät ole yksin! Liinaharjan 5-osastolta Jokihelmeen muuttaneet kymmenkunta vanhusta ripoteltiin ”hajota ja hallitse” tyylillä eri kerroksiin, jotta tuttuja ei varmasti kenelläkään olisi. Uudessa talossa ei ole kenenkään vastuulla yhteishengen luonti. Niinpä vanhukset käyvät yhteisissä tiloissa vain syömässä ja kahvilla, ja vetäytyvät taas omiin koloihinsa. Toisin oli Liinaharjassa!  

Vai eivät ole suruissaan! Lähes 4 kk muutosta ja isäni kaipaa edelleenkin tuttujen hoitajien pariin takaisin ”omaan kotiin Liinaharjaan”, jossa hän ehti asua viimeiset 9 vuotta. Eikä isä ole ainoa paluuta entiseen kaipaava.  

Pahinta on ollut uusi lääkitys. Jokihelmessä lääkäri määräsi heti rauhoittavia paneutumatta isäni sairaus- ja lääkehistoriaan. Uuden lääkkeen yhteisvaikutus muiden kanssa oli todella haitallinen isäni. Taistelemalla sain lääkkeenannon lopetettua. Eipä aikaakaan, kun käyttö yritettiin aloitettiin uudelleen – vahingossa!

Palautetta olen antanut suoraan osastolla ja myös kirjallisesti huhtikuussa tehdyn vanhuspalveluiden kyselyn yhteydessä. Allekirjoitin lomakkeen ja annoin yhteystiedot. Jo kolme viikkoa on mennyt eikä kukaan ole ottanut yhteyttä!  

Isä kaipaa Liinaharjaan, ja minä kaipaan aikaa, jolloin hän asui siellä.

#48: Topin tytär Irma Munter - Re: Re:  

 Harmi että kokemuksesi on tuollainen. Valinnat tehtiin varmasti alkuperäisessä paikassa. Kamalaahan se on. Ilmeisesti tämä uusi paikka on epäonnistunut tehtävässään. Suosittelen palautteen uudelleen tekemistä. 

#48: Topin tytär Irma Munter - Re: Re:  

 Kiitos Irma Munterille avoimesta ja koskettavasta kirjoituksesta isänsä kokemuksista. Harmi, etteivät virkansa ja luottamustehtävänsä puolesta toimivat ihmiset enää aina osaa ajatella asioita heikomman kannalta.