Älä suutu lapsehen leikkivään,

joka kotisi täyttävi äänillään.

Kovin paljon kyllä hän mellastaa,

monet harmit ja huolet hän aikaan saa.

Pian poissa hän on. Koti tyhjäksi jää,

sinä kaipaat, sydämesi nyyhkyttää.

Älä suutu nuorehen nousevaan,

joka kulkee kerskuen kunnostaan.

Elon ehkä eksyy hän harhoihin,

jopa joutuu monihin vaaroihin.

Pian poissa hän on, et apua saa,

vaikka raskas vanhan on vaeltaa.

Älä suutu miehihin, naisiinkaan,

kun he toimivat täydessä tarmossaan.

Tosin heissä ehkä on erheitä,

kuka meistä vailla on virheitä.

Pian poissa he on, sinä huomaat sen:

Oli työnsä kiitoksen arvoinen.

Älä suutu vanhaan, mi' matkallaan

elon iltaan joutui jo varjoisaan.

Sinun myöskin voimasi heikentyy,

valo silmän, järjenkin himmentyy.

Pian poissa hän on. Ei palaja, ei.

Olet köyhä. Kuolema kalliin vei.

Älä suutu mieheesi, vaimoosi.

Sinun myöskin varmaan paljon on syytäsi

Olet ollut paha ja loukkaava.

Tämä tunne nöyrästi tunnusta.

Pian poissa hän on. Sinä tänne jäät.

Ypöyksin saat soutaa kaikki säät.

Älä suutu myöskään sä naapuriin.

Toki i itsekin harmia tuotat niin.

Oma portaasi ensin puhdista,

anna olla naapurin rauhassa.

Pian poissa hän on. Niin itsekin oot.

Torat kaikki tiellä jo tauotkoon.

Älä suutu kulkuhun kohtalon,

vaikka antaa ankaran ahdingon.

Moni matkaa tekevi sairaana,

tahi kärsii köyhänä puutetta.

Pian poissa ne on, nää kuormamme,

jotka tuottaa tuskia tiellämme.

Älä suutu ystävään milloinkaan.

Joka suuttuu, tuhlaapi voimiaan.

Omin käsin kaikkensa turmelee,

joka suuttuu, herkästi hermoilee.

Pian poissa hän on. Sen pikemmin vaan,

minkä suuttuu enemmän matkallaan.

Älä suutu. Taasen suututkos?

Sekös pistää piikkinsä tuntohos.

Sydän sulla kun on niin suuttuva.

Sinä nytkin tunnetko tuskia?

Pian tunnusta se. Tää turvamme on:

Isä lapsilleen on suuttumaton.

Älä suutu, ihminen, Jumalaan,

vaikka et ymmärräkään johtoaan.

Sydän Herran on pyhä rakkaus.

Hänen tiensä on ikiviisaus.

Pian poissaon muut, jää Jumala vaan,

iankaikkinen autuus armossaan

                                     Tuntematon

Tuntematon luotasi tätä maanpäällistä elämämme lyhyyttä.

Kristillisen uskon mukaisesti olemme ikuisuusolentoja.

#325: -  

Ai,  tämä on jotain todella arvokasta! 

....

Älä suutu lapsehen leikkivään,

joka kotisi täyttävi äänillään.

Kovin paljon kyllä hän mellastaa,

monet harmit ja huolet hän aikaan saa.

Pian poissa hän on. Koti tyhjäksi jää,

sinä kaipaat, sydämesi nyyhkyttää.

Älä suutu nuorehen nousevaan,

joka kulkee kerskuen kunnostaan.

Elon ehkä eksyy hän harhoihin,

jopa joutuu monihin vaaroihin.

Pian poissa hän on, et apua saa,

vaikka raskas vanhan on vaeltaa.

Älä suutu miehihin, naisiinkaan,

kun he toimivat täydessä tarmossaan.

Tosin heissä ehkä on erheitä,

kuka meistä vailla on virheitä.

Pian poissa he on, sinä huomaat sen:

Oli työnsä kiitoksen arvoinen.

#325: -  

 Tämä on tosi hyvä!