#38302: -

Meidän,siis minun ja kumppanini suhteessa mies ei ole ollenkaan olennainen. Miestä ei tässä ollenkaan olekaan eikä tarvitakaan,ja ihan  hyvin menee silti-ellei suorastaan paremmin...

#38303: Virgo92 - Kuinka ollakaan ...

Hei Virgo,   kyllä uskoinkin,  että kokem uksellisella tasolla ette varmaan yhtään kaipaa siihen mieshenkilöä,  ja yhteiselämä voi tosiaan mennä jopa paremminkin ilman eri sukupuolien jännitettä.  Mutta olen sitämieltä,  että tuo kokemustyytyväisyys ei riitä.  Vaikka juuri tätä tunteiden paloa ihminen kyllä ennenmuuta hakee.

Elämä kokonaisuudessaan on enemmän kuin ihastuminen, rakastuminen, ja yhdessäeläminenkin.  Jotenkin ajattelen,  että tässä on juur se,  että Jumala näkee paljon laajemmin yhden tai kahden ihmisen  elämänvalintojen vaikutuksen,  niin "paikallisesti,"    kuin ajallisestikin.  Vaikutamme laajemmin erilaisissa yhteisöissä,  ja  myös aikaulottuvuudessa ulkopuolelle oman sukupolvemmekin.  Silloin näkökulma  on olennaisesti erilainen,  ja tärkeimmäksi muodostuu se mitä henkisesti rakennamme maailmaan ja sukupolvien siihen silmukkaan,  johon olemme syntyneet.

On sellaisia asioita,  kuten esim lapset,  joiden hyvä ehdottomasti vaatii sitä äitiä ja isää.  Kyllähän näihin odotuksiin vastaaminen on elämän kaikkein tärkeimpiä ihmisen tehtäviä.    Niinkuin tyttökoulukin on luonnoton asia,  niin on myös pelkästään samaan sukupuoleen jämähtäminen.

Ja liitin kirjoituksessani itse  kaksi toisiinsa kuulumatonta asiaa vahingossa yhteen.  Se että usein on tuo poikamaisempi osapuoli ja että on tuo hallitsevampi osapuoli, nämähän eivät ollenkaan liity toisiinsa.  Mutta hallitsevuus toisella  ja toisella taivutettavuus, -  uskon että tässä on dynamiikka,  jonka tunnistat itsekkin omasta suhteestasi,  vai mitä?  Ainakin se on painottunut jommallekummalle puolelle.