Ajetaanko mielenterveyden hoito alas kun ei ole rahaa?
- Rahaa on kuitenkin laittaa
1) Kreikkaan
2) Portugaliin
3) Irlantiin
ja miten käynee Italian, Espanjan, Unkarin jne... kanssa?

"Lopetetaanko" mielenterveyden hoito, koska se on liian kallista ja meillä ei ole siihen varaa?
- Sairastakoot ne, joilla on varaa maksaa?

Kehittyykö mielenterveyden hoitomme maailmalla laajasti käytettyyn suuntaan, joista USA käy oivana esimerkkinä?
- Jossa osa vähävaraisista mielenterveyden kanssa kamppailevista saa "hoitoa" vankiloissa?
- Jossa hyvin toimeentulevat saavat hoitoa sairaaloissa?
- Jossa osa hoitoa tarvitsevista asuu kadulla?

Tilanne USA:ssakaan ei ole niin paha, sillä jotkut saavat hoitoa julkiselta puolelta. Lyhyehkön hoitojakson jälkeen, kun on taas kuntoutunut riittävästi, vähävaraiset kotiutetaan takaisin asunnottomien alueelle jos kotia ei ole. Jossa ei ole varaa hankkia tarvitsemiaan lääkkeitä... jolloin taas sairastuu...

Voidaan toki aina vedota päihteisiin ja että varattomat itse aiheuttavat ongelmansa? Osa mielenterveyden häiriöistä kärsivistähän lääkitsee itseään päihteillä, kuten alkoholilla, se on halvempaa kuin kalliit lääkkeet. Myös julkisuuden henkilöt käyttävät itsehoitoa, joista oivana esimerkkinä käy Winston Churchill, joka lääkitsi itseään alkoholilla... kuten moni muukin julkisuuden henkilö, jotka ovat astuneet esiin omasta aloitteestaan. Toisilla on siihen varaa ja toisilla taas ei... Toiset saavat asiansa hoidettua ja toiset taas eivät - kaikilla ei ole tukiverkkoja tai vaikutusvaltaisia tukijoita...

- Suomessa lääkkeet saa toistaiseksi hintaan, joihin ihmisillä on varaa. Ainakin jos on diagnoosi?
- Suomessa myös vähävaraisilla on koti, jossa asua - vai onko?
- Suomessa vähävaraisten eläminen kustannetaan tulonsiirtoina, niin että kaikilla on varaa tyydyttävään elämään ja ruokaan - vai onko?
- Suomessa "erilaiset" asuvat valtaväestön seassa ja heitä ei olla suljettu yhteisön ulkopuolelle omaan kallioluolaansa - vai onko?
- Suomessa mielenterveyskuntoutujia kannustetaan osallistumaan, koska heidät halutaan mukaan - vai halutaanko?
- Suomessa on tukiverkkoja kuten Elvis, jotka auttavat selviytymään ja kuntoutumaan... toistaiseksi...?

Suomessa on siis asiat hyvällä mallilla verrattuna muuhun maailmaan - vai onko?

Kun pienenä lähdin maailmalle, niin isäni evästi minua sanoen: taloudellisten vaikeuksien tullessa yhteiskunta, yritykset jne. säästävät aina kahviautomaatin muovimukeissa, siivouksessa, sairaanhoidossa, eläkkeissä, lastenhoidossa, koulutuksessa jne. Yleensä säästöjä ei tapahdu vastuullisten suurien bonuksien, johtokunnan kalliiden ulkomaan kokousmatkojen, epätoivoisten tuhoon tuomittujen projektien jne. jne. kanssa?

En tiedä mihin ollaan menossa, mutta havaintojeni mukaan mielenterveyden hoitoa on heikennetty, hoitoon ei pääse, vaikka sitä tarvitsisi ja terapiaa ei välttämättä saa säällisessä ajassa.

Tosiasia on että toisilla on parempi onni kuin toisilla ja milläpä sitä muuttaa jos on sillä huono-onnisten sairastuneiden puolella?

En tiedä myöskään millä järjestää rahoitus ilman velkarahaa - mutta olen äänestänyt kansanedustajaa, jolle olen antanut oman valtuutukseni yhteisten asioiden hoitamisessa. Kansanedustajien pitäisi käsittääkseni hoitaa tämä työhönsä kuuluva asia, koska heidät on valittu hoitamaan yhteisiä asioita. Mutta onko mielenterveys enää yhteinen asia?

#27: Meno-Paluu - Mihin ollaan menossa? 

 MEtsään ollaan menossa!

-eikä suinkaan (alku)metsään, josta me suomalaiset olemme tulleet ja joka mieltämme rauhoittaa.

Elvis-pajan kaltainen toiminta on varmaankin kustannustehokkainta mahdollista, luonteeltaan sellaista jota raskailla instituutioilla ei luoda/ylläpidetä jne...

-joten juuri tämän kaltaisissa asioissa säästäminen tulee kalliiksi, eikä pelkästään rahallisesti vaan nimen omaan inhimillisyydessä.