Oma lapseni ei osaa puhua. Hän on kehitysvammainen autisti. Erityiskoulun TEACHH-luokassa hän on vuoden aikana oppinut tunnistamaan kirjaimia sekä numeroita ja kirjoittamaan muutamia sanoja. Hän osaa pukeutua sään mukaisesti, siivota huoneensa, laittaa itselleen välipalaa ja maksaa ostoksensa kaupassa, kun lasken ostosten loppusumman. Kaikki nämä taidot ovat tärkeitä sitä silmällä pitäen, että hän aikuisena pystyisi asumaan itse omassa asunnossaan kuten Suomen virallinen tavoite nykyisin kuuluu.
Jos lapseni kävisi normaalia koulua, hän ei oppisi siellä mitään. Tavallisella luokalla ei ole vahvimmillakaan tukitoimilla mahdollista opettaa yhtä oppilasta kuvakommunikaatiota käyttäen ja muita puhumalla, ja tarjota laadukasta ja hyödyllistä opetusta lapsiryhmälle, joista yksi opettelee pitämään kynää kädessä ja muut harjoittelevat kaunokirjoitusta. Pysyvä rooli luokan huonoimpana ja tyhmimpänä ei ole kenenkään toive kouluvuosille. Inkluusio ei palvele kaikkia lähtökohtaisestikaan: lapseni ei opi katsomalla mallia muilta lapsilta, koska juuri tämän kyvyn puuttuminen on hänen olennainen ongelmansa. Myös turvallisuus kärsisi: kuka pystyisi valvomaan, ettei normaalikoulu tarkoita päätä vessanpöntössä joka välitunti, kun lapsi ei ymmärrä puolustautua? Tai että hän ei karkaa välituntialueelta ja jää auton alle, koska ei ymmärrä alueen rajoja tai liikenteen vaaroja?
Kaikilla lapsilla on nykyisin oikeus koulunkäyntiin. Sen pitää tarkoittaa koulunkäyntiä, jossa oppimiseen on tosiasialliset mahdollisuudet.

#41: Hanne -

Kuvailit oikein hyvin niitä asioita, joita lapsesi koulussa tarvitsee. Osa oppilaista on juuri lapsesi kaltaisia ja heidän opettamisensa vaatii ammattitaitoa, jota ei varmastiu ole kaikilla opettajilla. Jos tällaiset lapset laitetaan yleisopetuksen luokkaan vaikka avustajienkin tuella, oppiminen ei toimi. Oppilaat ovat siellä ns. maskottina ja aivan varmasti heidän siirretään käytävään tai muihin tiloihin avustajien kanssa "tekemään jotain". Olen itse erityisluokanopettaja ja todella huolissani tästä suuntauksesta. En siis pelkää työpaikkani puolesta, vaan sitä että pitkäjänteinen työ kehitysvammaisten ja muiden erityistä tukea vaativien oppilaiden kanssa romutetaan täysin ja ajetaan alas. Näistä suunnitelmista kärsivät juuri eniten ne, jotka kaikista eniten tarvitsevat laadukasta opetusta ja avustajia tuekseen. Olen todella pöyristynyt näistä esityksistä!

Erityisluokanopettaja Keski-Suomesta