#34580: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Lavealla tiellä

"Sinäpä sen sanoit, juuri he ovat tehneet oman tietoisen valintansa. He ovat sen itse tehneet, kautta sukupolvien."

On täysin eri asia valita se, uskoako moisiin pelottelutaruihin kuin valita sukupuolinen suuntautuminen. Minulle ovat toki täysin mahdottomia molemmat, mutta ensinmainittu rationaalisin ja toinen sisäsyntyisin perustein.

#34582: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Lavealla tiellä

Näin on, eli jos  taas kukaan nainen ei pysty herättämään samalaisia tuntemuksia kuin se oma miesystävä, niin kai se on uskottava, ettei se asia ihan valinnan kysymyskään ole. Se vain on. Jos on myönnettävä ,että kenenkään naisen takia ei ole ollut pätkääkään  sydänsuruja , mutta joidenkin miesten takia kylläkin. (älkää nyt vaan innostuko väittämään ,että kyseinen ilmiö olisi heteromaailmassa täysin tuntematon...)....niin kai se jotain itsellekin viestittää omasta psyykkisestä rakenteesta eli ei se nyt aivan keksittyäkään voi olla. Niin kuin tuskin olivat omat itsemurha-ajatukset ja pikälti toista vuotta jatkunut masennus sen jälkeen kun ensimmäinen vakituinen poikaystävä ampui itsensä.(älkää nyt myöskään väittäkö ,etteikö tämän prosessin läpi käymään joutuneita naisiakin olisi).Sanalla sanoen ,jotkut nyt vaan ovat homoja ,koska ovat ja joillakin saattaa olla transseksuaalisia taipumuksiakin, koska on.Yleensä he tunnistavat nämä piirteet hyvin herkästi toisistaan ja varmistavat ,että ovet ovat kiinni ja ikkunaverhot alhaalla (eivätkö niin tee  muuten heterotkin?)Itselläni ei ole kuin yksi miesystävä ja muita kaipaa (tähän kai pyrkivät heterotkin?)Joskus on riitoja ja koviakin(eikö niitä muka ole muillakin?) Sitten on taas sovintoseksiä( teille ihan vieras käsite?)Eniten kaivataan läheisyyttä ja solidaarisuutta(ettekö tekin?)