#34518: - Re: Re: Re: Re:

Ikävä kyllä ,mutta hoito oli onneksi hyvää loppuun saakka.Vimeisenä viikkona hän ei enää pystynyt puhumaankaan ,kävin silti joka päivä.Tein mitä voin: voitelin hänen kasvojaan kookosöljyllä(josta hän aina piti) kampasin hänen hiuksiaan, toin huoneeseen pienen radionkin ja ennenmuuta :olin läsnä koko aika siinä hetkessä hänen kanssaan. Kotona pelkäsin tietysti koko ajan että puhelin soisi .Erittäin raskasta ja  stressaavaa aikaa kaiken kaikkiaan. Sairaalassa oli siihen aikaan vielä noro-virus epidemia ja eräitä hoitajiakin sairastui siihen.Naapurini olivat hyvin ystävällisiä ja heistä oli minulle sinä vaikeana aikanani hyvin paljon apua ja henkistä tukea.Heille olen siitä mielessäni eniten kiitollinen. Iäkkäitä ihmisiä molemmat ,nyt hekin jo edesmenneitä.Olin kummankin hautajaisissa ja muistan heitä myös jouluisella kynttiläkierroksellani.

#34519: res.matr. - Re: Re: Re: Re: Re:

Joo-o, kestikö kuukausia vai viikkoja.  Saitko yhtään jaettua sitä vierellä olemista sisarusten kanssa?  Vai onko heitä?

Taisi mennä jos Res.Matrkin nukkumaan.  Hyvää Yötä vaan!