#33217: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

Tietosi ovat täsmälleen yhtä luotettavia kuin silloin, jos opiskelisit Suomen varhaishistoriaa Kalevalasta.

"Historiantutkijat määrittelevät juutalaisuuden erottuneen muista Lähi-idän uskonnoista 600-luvulta eaa. alkaen. Sitä ennen kautta Lähi-idän palvottiin samantyyppisin menoin useita keskenään sukulaisuussuhteissa olevia jumalia, joiden nimet saattoivat vaihdella paikasta toiseen. Ylijumala tunnettiin nimillä Anu, Assur, Marduk, Ēl ja Baalsamem. Muilla jumalilla oli omat tehtävänsä, ja ihmiset kääntyivät tarpeen tullen eri jumalan puoleen. Ehdottomaan auktoriteettiasemaan asetettuja pyhiä kirjoja ei ollut. Monoteismia ei vielä tunnettu, vaan oman kansallisjumalan kultti oli henoteistinen, yhtä jumaluutta suosiva. Israelin ja Juudan kuningaskunnissa oli oma pääjumalansa Jahve, jolle kuningas Salomo oli rakennuttanut temppelin Juudan pääkaupunkiin Jerusalemiin. Kuningaskunnissa oli kuitenkin muidenkin jumalien kuin Jahven kultteja: tärkeä ja yleisesti palvottu oli etenkin naispuolinen Asera, ylijumala Elin puoliso.

Muutos henoteismista monolatrian kautta monoteismiin tapahtui Israelissa ja Juudassa hitaasti 600-luvulta eaa. lähtien. Jahven palvonta ainoana jumalana sai alkunsa Juudan kuninkaan Josian aikana 620-luvulla eaa. alkunsa saaneesta deuteronomistisesta liikkeestä. Vuonna 586 eaa. tapahtunut Jerusalemin tuho ja sitä seurannut Babylonin pakkosiirtolaisuuden alku merkitsivät suurta mullistusta Juudan yläluokalle ja oppineistolle, minkä seurauksena tarve sitoutua yhteen jumalaan voimistui. Jahven vanha kultti oli raunioina ja Jahven lait oli korvattu babylonialaisilla laeilla. Pakkosiirtolaisuuden päätyttyä 500-luvun eaa. lopulla Jerusalemiin rakennettiin toinen temppeli, jonka myötä myös uskonto samalla uudistui. Temppeliin ja vanhaan uhrikulttiin otettiin etäisyyttä: uskonto rakennettiin toimimaan kokonaan ilman temppeliä, ja Mooseksen laki korvasi sen. Uskonnosta tulikin näin selkeästi lakiuskonto. Uskonnon uudistamisen tärkeimpiä hahmoja olivat etenkin kirjanoppineet kuten Esra, sekä Nehemia. Maata kohdanneen katastrofin syyksi laitettiin muiden jumalien kuin Jahven palvonta. Uskonnon uudistuksessa oli myös jatkuvuutta: vanhan uskonnon yhteisöllisiä ja kultillisia funktioita tulkittiin uudelleen ja sovellettiin uusiin oloihin. Uudistusten juurtuminen kansaan tapahtui hitaasti seuraavien vuosisatojen aikana, ja täydessä mielessä monoteistinen juutalaisuus oli syntynyt vasta hellenistisenä aikana. Tooran teksti sai lopullisen muotonsa aikaisintaan 300-luvulla eaa."

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juutalaisuus

Tästä on helppo havaita, kuinka Vanhan testamentin laatijat valikoivat ja muokkasivat vanhoista teksteistä monoteisitisen tarinan samaan tapaan, kuin Lönnroth muokkasi Kalevalasta sankarieepoksen.

Toisaalta näkyy, kuinka uskonto "päivitettiin" varhaisten kuninkaiden aikaan ja uudestaan Babylonian pakkosiirtolaisuuden jälkeen, kuten se päivitettiin jälleen ajanlaskun alussa, joskin tällä kertaa juutalaisuudesta erkaantuen. Kyse ei ollut mistään "sisäisestä tydellistymisestä" vaan ulkoisten olosuhteiden (kulttuuri, ihmis- ja jumalakuva ja normit) muutoksen aiheuttamista paineista. Päivitykseen olisi aika nytkin, ajat muuttuvat...

#33221: - Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re: Re:

En ehdi paneutua enempää,  mutta tuo kaikki oli sitä  maaperää,  johon Jaakobin Jumalan todellisuus  laskeutui.  
Wikipedia kuvaa sitä,  mutta se ei kuvaa sitä todellisuutta,  joka on yksin Raamatussa ilmaistu.  
Lähes koko Vanha Testamentti sitoutuu kuvaamaan  aikaa profeettojen aikajanalla  kuvattuna Samuelista Malakiaan.  

Kaikki suuret profeetat;  Jesajat,  Jeremiat, ja   pikkuprofeetat puhuvat siitä,  ja näyttämo on
paljon syvempi kuin Wikin kaltainen poikkileikkaus joka ei lainkaan välitä kuvaa  patriarkkain Jumalasta.