”Tasa-arvoisen” avioliittolain kannattajat eivät ymmärrä mikä on avioliitto"

Kansalaisaloite ”tasa-arvoisesta” (lue: sukupuolineutraalista) avioliittolaista siirtyy perjantain vilkkaan lähetekeskustelun jälkeen valiokuntakäsittelyyn ja nostattaa varmasti keskustelun avioliitosta jälleen uusiin korkeuksiin. Itse olen osallistunut keskusteluun sukupuolineutraalista avioliitosta varsin vilkkaasti niin sosiaalisessa mediassa kuin Uskon Puolesta -blogillani. Tässä vaiheessa on hyvä hieman koota joitakin ajatuksia.

Yli 166 850 kannatusilmoitusta kerännyt kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista perustellaan kansalaisaloite.fi https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192 sivulla lyhyesti seuraavasti:

”Suomen nykyinen lainsäädäntö asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Vain nainen ja mies voivat avioitua keskenään. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla pareilla on samat velvollisuudet, muttei samoja oikeuksia. Tasa-arvoinen avioliittolaki takaisi jokaiselle oikeuden mennä avioliittoon riippumatta puolison sukupuolesta. Näin kaikki parit olisivat lain edessä yhdenvertaisia.”

Aloite lähtee siis siitä, että nykylainsäädännön mukaan ”vain nainen ja mies” voivat avioitua keskenään. Tästä kuitenkin seuraa paheksuttavaa "eriarvoisuutta" ihmisten kesken, joka korjautuisi lailla, joka mahdollistaisi jokaiselle oikeuden avioitua puolison sukupuolesta riippumatta.

Ilmeisesti aloitteen tekijöiden mielestä ”mies-nainen” kriteeri on täysin mielivaltainen ja periaatteessa siksi sopimuksenvarainen rajoite, joka pitää purkaa yhdenvertaisuuden toteutumisen tieltä.

Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat eivät kuitenkaan missään ole tyydyttävästi perustelleet sitä, miksi mies-nainen -rajoite olisi mielivaltainen ja pitäisi purkaa, mutta ei lukumäärä rajoitetta. Nämä liittyvät toisiinsa. Molemmissa on sama biologinen ja sukupuolittunut peruste: sukupuolia on vain kaksi ja suvunjatkumiseksi tarvitaan vain yksi pari, jossa kumpikin sukupuoli on edustettuna. Jokaisella lapsella voi biologiselta kannalta olla vain kaksi omaa vanhempaa, isä ja äiti.

“Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat eivät missään ole tyydyttävästi perustelleet sitä, miksi mies-nainen -rajoite olisi mielivaltainen ja pitäisi purkaa, mutta ei lukumäärä rajoitetta.”

Se, miksi tällaista suvunjatkumisen perusteet mieleen palauttavaa puhetta pidetään kenties kiusallisena, johtuu siitä, että se, mikä ennen on ollut itsestään selvää avioliitosta puhuttaessa, ei näytä sitä enää olevan.

Kun asioista on jälleen alettava puhua aivan perusteista lähtien se tuntuu kiusallisen vanhanaikaiselta. Syy tähän on kuitenkin siinä, että perusteet ovat unohtuneet ja ne vain on palautettava jälleen mieleen.

On sanottava suoraan, että sukupuolineutraalin avioliittolain kannattajien käsitys todellisuudesta on yhtä vääristynyt, kuin henkilöllä, jonka mielestä maa on litteä. Heidän näkemyksensä perustuu oletukselle siitä, että ihmisten sukupuolittuneisuus on keinotekoinen ilmiö ja konstruktio.

Yhteiskunta voi toki säätää lain, jossa myös samaa sukupuolta olevien kiintymyssuhteita kutsua ”avioliitoksi”. Tällaisille kiintymyssuhteille voidaan taata juridisesti samoja taloudellisia oikeuksia ja kannustimia. Mutta tällä on yhtä vähän tekemistä todellisuuden kanssa kuin sillä, jos yhteiskunta säätäisi lain, että maapalloa olisi pidettävä litteänä ja opetusministeriö kanavoisi valtion tukea kouluopetukselle ”tasa-arvon” nimissä. Sellainen laki voidaan aina säätää, mutta sillä olisi vähän vaikutusta todellisuuteen. Se kykenisi ainoastaan hämärtämään ihmisten käsitystä todellisuudesta.

Avioliitto on tähän asti liittynyt suvunjatkumiseen ja siitä johtuvaan perheen perustamiseen. Miehen ja naisen muodostama avioliitto on jokaisen ihmisyhteisön perustus.

”Tasa-arvoisen” avioliittolain kannattajat katsovat, että avioliitolla ei ole mitään tekemistä suvunjatkumisen kanssa, vaan toimii ainoastaan aikuisten ihmisten välisen kiintymyksen symbolina. Sellaisena sen tulee olla kaikkien toisiinsa kiintyneiden parien saatavilla. Koska näin ei ole, nykylain katsotaan edustavan epätasa-arvoa.

Se, että kansalaisaloitteen laatijat ajattelevat miehen ja naisen muodostaman avioliiton olevan jo sellaisenaan eriarvoisuuteen perustuva instituutio, puhuu omaa kieltään esityksen laatijoiden kyvyttömyydestä ylipäätään ymmärtää, mistä avioliitossa on kyse.

Jokaisen on lisäksi syytä olla nyt tarkkana. Sillä mikäli nykylainsäädännön kaltaista avioliittoa pidetään ytimeltään eriarvoisuutta ylläpitävänä sortorakenteena, se merkitsee, että jokaista perinteisen avioliiton kannattajaa on pidettävä sortajana. Sukupuolineutraalin avioliiton kannattajat katsovat käyvänsä taistelua sortajia vastaan. Tämä antaa heille moraalisen ylemmyydentunteen, jota tarvitaan poliittisessa kamppailussa. Mutta samalla se merkitsee kehitystä, jossa perinteisen avioliiton kannattajat leimataan - ensin epäsuorasti, lopulta avoimesti - sortajiksi ja rasisteiksi.

Mitä on avioliitto?

Siteeraan arvostetun Heritage –säätiön tutkijan Ryan T. Andersonin artikkelista muutaman valaisevan rivin:

"Avioliitto perustuu sille antropologiselle tosiasialle, että miehet ja naiset täydentävät toisiaan, sille biologiselle tosiasialle, että suvunjatkuminen on riippuvainen miehestä ja naisesta, ja sille sosiaaliselle realiteetille, että lapset tarvitsevat isää ja äitiä. Avioliitto on olemassa tuodakseen miehen ja naisen yhteen aviomiehenä ja aviovaimona olemaan isä ja äiti lapsille, joita heidän liittonsa tuottaa.

Avioliitto on valtiota vanhempi instituutio. Se on ihmissivilisaation perusrakennuspalikka. Avioliiton julkinen merkitys ylittää siihen liitetyt henkilökohtaiset merkitykset.

Valtio antaa tunnustuksensa avioliitolle, koska se instituutiona hyödyttää yhteiskuntaa tavalla, jolla mikään muu ihmisten välinen suhde ei sitä hyödytä. Avioliitto on yhteiskunnan keino taata lasten hyvinvointi mahdollisimman vähän rajoituksia asettavalla tavalla. Valtion antama tunnustus avioliitolle suojelee lapsia rohkaisemalla miehiä ja naisia sitoutumaan toinen toisiinsa ja ottamaan vastuun heidän lapsistaan. Kunnioittaen samalla jokaisen vapautta valtio asianmukaisesti tunnustaa, suojelee ja ylläpitää avioliittoa lastensaamisen ja lasten kasvattamisen instituutiona."

Ryan T. Anderson: Avioliitto, mitä se on, miksi sillä on merkitystä ja mitä seurauksia sen uudelleenmäärittelyllä on (The Heritage Foundation).

Lapsen oikeus omiin vanhempiinsa

Sukupuolineutraalin avioliittolain aktivistit tarkastelevat avioliittoa itsekkäästi vain aikuisten välisen kiintymyksen näkökulmasta. Kansalaisaloite väheksyy lapsen oikeutta omaan biologiseen isään ja äitiin. Esityksen laatijat ovat sen sijaan abstrahoineet avioliiton ja irrottaneet sen tyystin biologisesta vanhemmuudesta ja siitä johtuvasta lapsen oikeudesta omiin vanhempiinsa, jonka oikeuden nykylainsäädäntö ottaa huomioon.

Kansalaisaloitteessa esitetään perin juurin kummallinen väite (2.3 Nykytilan arviointi) siitä, että nykylainsäädäntö ei varmista lapsen oikeutta isään ja äitiin. Tätä ei kuitenkaan perustella lähemmin ja siksi se jää pelkän poliittisen retoriikan tasolle. Kansalaisaloite ei myöskään perustele sitä, millä tavoin avioliittolain purkaminen sukupuolineutraaliksi muka varmistaisi nykylainsäädäntöä paremmin lapsen oikeuden vanhempiinsa.

Sen sijaan ”tasa-arvoisen” avioliittolain yhteydessä joudutaan puhumaan ulkoisesta adoptiosta.

Tämä sellaisenaan osoittaa, että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rinnastaminen perinteiseen avioliittoon ei onnistu aivan niin yksinkertaisesti ”tasa-arvoon” vetoamalla kuin sen kannattajat antaisivat ymmärtää. Kyse ei ole ”rakenteellisesta epätasa-arvosta”, vaan todellisesta erosta kahden hyvin erilaisen asian välillä. Siinä missä nykylainsäädäntö, joka liittää miehen ja naisen toisiinsa ja siten varmistaa heidän liitossaan syntyville lapsille yleisesti ottaen oman biologisen isän ja äidin, ei sukupuolineutraali avioliittolaki kykene tähän, koska vastaavia edellytyksiä molemmat sukupuolet huomioon ottavalle biologiselle vanhemmuudelle ei samaa sukupuolta olevien parisuhteessa ole.

Homoparien onkin koukattava avioliittoon adoptiolain kautta mikäli mielivät liittää ”avioliittoonsa” vanhemmuuden. Vanhemmuus ei toteudu samaa sukupuolta olevien parisuhteissa samalla luonnollisella tavalla kuin se yleisesti ottaen toteutuu nykyisen avioliittolain puitteissa, jossa vanhemmuuden lähtökohdaksi avioliitossa otetaan vastakkaisten sukupuolten luonnollinen biologinen vanhemmuus ja side lapseen.

“Jokaisella lapsella on luonnollinen lähtökohtainen oikeus omiin biologisiin vanhempiinsa. Muuten olisi yhdentekevää kenen aikuisen syliin lapsi synnytyslaitoksella annetaan.”


Jokaisella lapsella on luonnollinen lähtökohtainen oikeus omiin biologisiin vanhempiinsa. Muuten olisi yhdentekevää kenen aikuisen syliin lapsi synnytyslaitoksella annetaan.

Mikään itsekkyydestä johtuva vetoaminen aikuisten väliseen kiintymykseen tai ”rakenteelliseen tasa-arvoon” ei saa ohittaa tätä parisuhteen kaikkein heikoimman osapuolen oikeutta. Kaksi maailman rakastavinta naista ei voi olla lapselle isä, eikä kaksi rakastavaa miestä voi olla lapselle äiti.

Ei ole olemassa yhtään ainoaa tutkimusta, joka osoittaisi, että lapsi tarvitsisi kaksi samaa sukupuolta olevaa vanhempaa. Sen sijaan on olemassa tuhansia perherakenteita koskevia sosiaalitieteellisiä tutkimuksia, joiden mukaan kahden biologisen oman vanhemman muodostama ehyt avioliitto on lapsen optimaalisen kehityksen kannalta paras mahdollinen ympäristö.

Täysin riippumatta siitä, että on olemassa lapsettomuudesta kärsiviä pareja, tai siitä, että lapsia toki syntyy miehille ja naisille myös avioliiton ulkopuolella, nykylainsäädännön mukainen avioliitto on aina merkinnyt instituutiota, joka parhaiten varmistaa lapsen lähtökohtaisen luonnollisen oikeuden omiin biologisiin vanhempiinsa.

Laki liittää miehen ja naisen toisiinsa ja siten varmistaa, että liitossa syntyvillä lapsilla on lähtökohtaisesti oma isä ja äiti. Tämä ei lähtökohtaisesti toteudu samaa sukupuolta olevien parisuhteessa, jossa lapselta puuttuu lähtökohtaisesti ainakin toinen omista vanhemmista.

“Koska samaa ja erisukupuolta olevien parisuhteet ovat ytimeltään erilaisia niitä ei lainsäädännössäkään ole perusteltua kohdella ikään kuin ne olisivat samanlaisia.”

Tästä kaikesta seuraa kuitenkin väistämättä, että samaa sukupuolta olevien parisuhteiden merkitys yhteiskunnan ja ihmissuvun jatkuvuudelle ei ole sama ja identtinen. Samaa sukupuolta olevien parisuhde ei siten ole lähtökohdiltaan rinnastettavissa ja verrattavissa vastakkaista sukupuolta olevien parisuhteille. Vaikka viimeksi mainituissa voi esiintyä lapsettomuutta, sellainen on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Lapsettomuus homoparisuhteessa on sääntö vailla ainuttakaan poikkeusta. Siksi samaa sukupuolta olevien parisuhteita ei voida rinnastaa lapsettomiin heteroseksuaalisiin pareihin.

Koska samaa ja eri sukupuolta olevien parisuhteet ovat ytimeltään erilaisia, niitä ei lainsäädännössäkään ole perusteltua kohdella ikään kuin ne olisivat samanlaisia.

Huolestuttavinta tässä kaikessa lienee se, että tulevaisuudessa päättäjät, joilla tämä ihmistodellisuuden kaikkein perustavin tosiasia – että miehet ovat miehiä ja naiset naisia – on hukassa, pääsevät vaikuttamaan myös kouluopetukseen ja sotkemaan lasten mielet tällä konstruktivistisella ”litteän maan” ideologiallaan.

http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/514/tasa-arvoisen_avioliittolain_kannattajat_eivat_ymmarra_mika_on_avioliitto