Alkujuurikukinto:

Kolmesataa-luvun alussa Roomassa oli sisällissota. Tuolloin Konstantinus Suuri, Danielin ennustuksen mukaisesti, raivasi kolme kilpailevaa keisarikandidaattia tieltään. Maximianus lyötiin ja tapettiin Marseillessa 310 jKr., Maxentius voitettiin Milvian sillalla ja mestattiin 312 jKr., ja Licinius lyötiin ja murhattiin 324 jKr. Saadakseen vaikutusvaltaisiksi nousseet kristityt puolelleen sisällissodassa Maxentiusta vastaa 312 jKr., Konstantinus julisti, että jos hän voittaa sodan, hän lopettaa vainot ja tekee kristinuskosta suositun Roomassa. Hän väitti nähneensä näyn, ristin taivaalla, ja kuulleensa sanat: "Tässä merkissä olet voittava". Sotilaiden kilpiin pantiin muinainen egyptiläinen risti, joka kristityille symbolisoi Kristuksen ristiä ja pakanallisille roomalaisille, jotka palvoivat Baabelin uskonnon mukaisesti aurinkoa, se symbolisoi muinaista Egyptin auringonjumalan Ra'a:n merkkiä ANKH.

Konstantinus voitti ja hän teki kristinuskosta suositun ja lopetti vainot.  T ä s t ä   alkoi valtionuskonnon ja katolisen kirkon historia. Pakanallisista roomalaisista tuli yhtäkkiä kristittyjä   i l m a n   k ä ä n t y m y s t ä   ja  t o d e l l i s t a   u s k o a. Konstantinus itsekin, vaikka näennäisesti olikin olevinaan kristitty, palveli loppuun asti salaisesti auringonjumalaa, niin kuin suuri osa roomalaisista oli tottunut siihen Baabelin uskonnon pohjalta.

Jotta pakanalliset roomalaiset saataisiin helpommin omaksuminaan uusi kristinusko, teki Konstantinus kompromisseja, Hän sekoitti muinaisen Baabelin uskonnon ja raamatullisen uskon keskenään. Semiramis-Tammus-kultin tilalle tehtiin uusi äiti-lapsi-asetelma, neitsyt Maria-Jeesus-

#26482: -

Alkujuuria edelleen:  Paaviuden harha:

Leo I Suuri (k. 461) oli kirkonopettajana ja paavina 29. syyskuuta 440 – 10. marraskuuta 461.[1][2] Hän syntyi luultavasti Toscanassa.[1] Hän kehitti ajatuksen "Primus inter pares" ("ensimmäinen vertaistensa joukossa"). Tämä tarkoitti Rooman piispan ylivertaisuutta muiden piispojen suhteen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyhä_Leo_I

Leo I oli myös ensimmäinen, joka esitti vaatimuksen paavin erehtymättömyydestä perustaen vaatimuksensa Raamattuun.[10] Idän kristinuskon näkemysten mukaan Rooman kaupunki oli vain yksi viidestä tasa-arvoisesti patriarkaatista, eikä täten Rooman piispan valta ollut muita piispoja korkeampi.[5] Paavin kunnia-asema tunnustettiin idässä, mutta samalla katsottiin ylimmän päätäntävallan kuuluvan ekumeenisille kokouksille eikä paaville.tarkemmin Wikistä: 

Elämää pakoon,  Luostarilaitoksen synty:

Keskiajalla vaikuttaneen läntisen luostarilaitoksen juuret olivat jo 500-luvulla eläneen Benedictus Nursialaisen opetuksissa. Uudistaakseen rappeutuvaa munkkielämää Benedictus laati oman luostarisääntönsä. Sen lähtökohtia olivat muun muassa erakkoelämä, nöyryys, sitoutuminen yhteen paikkaan sekä kuuliaisuus apottia kohtaan.[

Koska uudenlaisessa kaupungistuneessa ympäristössä luostarit eivät enää olleet hengellisille munkkikunnille ihanteellisia ratkaisuja, syntyi 1200-luvulla kilpailevia, luostarielämästä vapaita, sääntökuntia. Varsinkin fransiskaanit ja dominikaanit nousivat benediktiinien kilpailijoiksi.