#25154: Fatiman käsi - Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

--"jossa nainen voi saada eron maksamalla takaisin morsiusmaksut kokonaan tai osittain."

Mistähän toisten vallan alla elävä muslimivaimo ottaisi suurempia summmia maksaakseen näitä morsiusmaksuja.   Myöskin lapsien huoltajuuden epäilen tapahtuvan yksinkertaisesti tradition mukaan,   ilman mitään oikeuskäsittelyjä. Tai oikeus on islamilaisen  uskonnollisen oppineen,  ei juristin,   vallassa.    Montako todistajaa nainen tarvitsisi,  ollakseeen oikeustoimikelpoinen. 

Kuka tahansa perheen pojistakin on perheen pää,    ohi ja yli  äidin, jos isä ei satu olemaan paikalla.  Näin on jopa ns. maltillisissa muslimimaissa. 

Islamissa jokainen  nainen todella maksaa  kallista hintaa Eevan lankeemuksesta,  nainen on kavaluuden ruumiillistuma. Toisin kuin länsimaille suunnattu tiedotus väittää. Yhdessä suhteessa nainenkin saa ihmisarvon:

"Seuraava tärkeä oikeus, jonka Islam antoi naisille, oli tasa-arvo hengellisissä asioissa. Naisilla on samat uskonnolliset velvollisuudet kuin miehillä; ja heitä palkitaan ja rankaistaan täsmälleen samoin perustein kuin muslimimiehiä."   -  Ja pitäisikö paikkkansa,  tuskinpa,  mutta yhdessä suhteessa kyllä:   " On mielenkiintoista huomata, että sekä kunnia ensimmäiseksi muslimiksi pääsystä että kunnia      ensimmäiseksi   marttyyriksi pääsystä suotiin molemmat – Khadijahille, Profeetan (SAAS) vaimolle ja Sumaya Umm Amma-rille. "

#25169: - Re: Re: Re: Re: Adressi avioerojen kieltämisen puolesta

Eroja koulukuntien välillä esiintyy esimerkiksi avioliittosopimuksen tekstissä: osa koulukunnista hyväksyy lisäykset sopimuksen perustekstiin ja pitävät niitä sitovina, toiset puolestaan eivät hyväksy minkäänlaisia lisäyksiä. Šiialaisen ja sunnien laintulkinnan suurin ero erityisesti niiden syntyaikana oli näkemysero siitä, kenellä oli oikeus tulkita lakeja.

Sunnilaisuudessa poliittinen valta oli kalifilla, mutta laintulkinnasta vastasivat uskonoppineet, kun taas šiialaisuudessa lakia tulkitsi myös samalla poliittisena johtajana toiminut imaami.

Šiialaisten viimeisen imaamin, Muhammad al-Mahdin aloitettua Suuren kätkeytymisen vuonna 940 ei yhteisöllä ollut enää lain tulkinnasta vastaavaa imaamia. Vastuu siirtyi šiialaisille oppineille ja alkoi muistuttaa sunnilaista käytäntöä. Vaikka šiiojen ja sunnien välillä on historiallisesti ollut voimakkaita jännitteitä, ovat keskinäiset harhaoppisyytökset nykyisin vähentyneet ja šiialainen koulukunta on katsottu yhdeksi islamilaisen lain pääkoulukunnaksi.



Šaria jaottelee rikoslaissa myös ihmisen ja Jumalan oikeuden. Jumalan oikeutena pidetään niitä rikoksia, jotka erityisesti mainitaan Koraanissa, ja niistä mahdollisesti määrättyjä rangaistuksia. Näitä rikoksia pidetään Jumalan asettamina rajoina (hudud) ja niiden rikkominen on Jumalan oikeuden loukkaamista. Islamilaisella tuomarilla ei ole oikeutta olla tuomitsematta hudud-rikokseen syyllistynyttä henkilöä, vaikka muissa rikosasioissa tuomarilla tai rikoksen uhreilla on oikeus antaa syylliselle anteeksi.

Hudud-rikoksia ovat aviorikos ja väärä syyte aviorikoksesta, varkaus, maantierosvous, viinin juominen ja   i s l a m i s t a    l u o p u m i n e n .   Eri lakikoulukuntien tulkinnat eroavat tässä asiassa hieman: kaikki eivät esimerkiksi laske islamista luopumista tai alkoholin juomista hudud-rikoksiksi. Hudud-rikosten rangaistukset ovat ruumiillisia ja vaihtelevat raipaniskuista kuolemantuomioon.